Alamme taantumaan Aleksis Kiven elinaikaan, jolloin tyhmä kansa kutsuttiin lukkarin tupaan opiskelemaan ja tavaamaan aakkosia. Nyt valveutunut kansanosa tuhahtelee kahviloissa kuin viikkopalavereissakin ja analysoi somessa, mikä on johtanut tällaiseen vaalitulokseen. Kun taas demokratian näkökulmasta voittanut kansanosa riemuitsee, koska kansan syvät rivit ovat puhuneet ja muutosta kaivataan vanhojen naamojen kautta Suomen politiikkaan. Esko Valtaoja kirjoitti Turun Sanomiin muutama päivä sitten pohdiskelevan artikkelin demokratiasta. Hän muun muassa esitti kysymyksen siitä, voisiko sellainen demokratia toimia, jossa pitää tietää ennen kuin on valta päättää. Miten sellainen politiikka ja politiikkaan osallistuminen, jossa ei ymmärretä kokonaisuuksia voisi johtaa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen? Mitä jos äänestämään pääsisi vasta, kun on läpäissyt politiikan koulun? Eihän autoakaan ajeta ilman ajokorttia. Mitään akateemista laitosta politiikan koulusta ei saisi tehdä, vaan yksinkertaisen järjestelmää tutkailevan ja kyseenalaistavankin kurssin. Saataisiin muuten samalla muutama historian- ja yhteiskuntatieteen maisteri töihin! Tarkoitus ei olisi valistaa ihmisiä äänestämään mitään tiettyä puoluetta, vaan lisätä ymmärrystä poliittista järjestelmää kohtaan. En pidä kovinkaan relevantteina tällä hetkellä kuulemiani lausahduksia, joiden mukaan ”Raippaverot pois, mutta tosta systeemistä en tajua mitään” tai ”En tunne yhtään persua, mutta minun Suomeani ne eivät edusta”.
Ei riittänyt, että kansa oppi lukemaan lukkarin luona 1800- ja 1900-luvun taitteessa, nyt jonkun pitäisi opettaa kansa ymmärtämään lukemaansa. Puhutaan paljon siitä, että luokkaerot kasvavat tämän päivän Suomessa. Onko kenties etupäässä kyse henkisistä luokkaeroista, sillä moni putkimies tienaa takuulla enemmän kuin moni maisteri. A.Kiven aikana sivistymätöntä kansaa jahdattiin Aapiskukon ääreen keski-ikäisten miesten voimin metsiä myöten, saa nähdä miten tämän päivän sivistyneistö, joka on ikä- ja sukupuolijakaumaltaan hajanainen aikoo saada loputkin väestöstä valveutuneiksi. Krista Kososen kommentti, jossa hän kertoo ettei tunne yhtään persua olisi varmaan ollut jo 150 vuotta sitten mahdollinen esimerkiksi Seitsemän veljestä tarinasta tutun lukkarin suusta. Kosonen elää Suomen taide-eliitissä, tietenkään hän ei tunne persuja. Persut edustavat ”kansanmiehiä- ja naisia”. Tunteeko Krista Kosonen ylipäätään suurta joukkoa ihmisiä? Megajulkkiksena sosiaalinen elämä saattaa supistua hämmentävän pieneksi kaikenmaailman stalkkereita, perskärpäsiä ja kriitikoita väistellessä. Tuskin Seitsemän veljestä tarinan lukkarikaan vapaa-ajalla hengaili metsäläisten kanssa.
Tarvitseeko enää hämmästellä, miten erilaisia todellisuuksia Suomesta löytyy? Mielipiteitä tosin löytyy jokaisesta todellisuudesta. Kuinka saisimme mielipiteisiin edes hiukan faktatietoa ja itsereflektiota? Poliittinen koulu olisi paikallaan kaikille. Etenkin meille, jotka emme tunne yhtään persuja ja luulemme olevamme valistuneita, koska luemme artikkeleita ja seuraamme Saska Saarikoskea twitterissä.
Ps. Ylä-asteen yhteiskuntaopin tunnit eivät ole verrattavissa politiikan kouluun. Mitä sinä ajattelit 15-vuotiaana? Tuskin pääpainoitteisesti ainakaan politiikkaa, edessäsi oli elämä, unelmat ja kaikki kielletty.
