Minun oli tarkoitus kirjoittaa tänään Tilastokeskuksen julkaisemista tuoreista avioliittotilastoista: Solmittujen avioliittojen määrä on jatkanut laskuaan muutaman vuoden takaisesta, mutta lasku on kuitenkin hieman taittunut.
Kiihdyin kuitenkin aivan liikaa lueskeltuani FB:ssä ja täällä Lilyssäkin kommentteja vaalituloksesta. Olen nimittäin yllättänyt itsenikin sillä, miten paljon kaikki "Ei minun Suomeni" -kommentit ovat minua ärsyttäneet.
Vaalituloshan sinällään oli aivan looginen: Oppositiopuolueet keskusta ja perussuomalaiset hyötyivät siitä, että edellinen hallitus kompuroi taipaleellaan niin paljon. Tulos ei siis varsinaisesti ollut mikään yllätys. Mutta nämä reaktiot kieltämättä vähän olivat.
Jo vaali-iltana Facebook-feediä lukiessani aloin tuntea hämmennystä kaikista niistä "nyt muutan Suomesta" -kommenteista. FB-kaverini koostuvat lähinnä koulutetuista kaupunkilaisista, ja jo näinkin pienellä otoksella tuntuu selvältä, miten valtava jako pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä onkaan.
Olen itsekin kotoisin pieneltä maalaispaikkakunnalta, jonka väkiluku on pienentynyt hurjaa vauhtia siitä, kun kävin siellä koulua. Nykyään kesämökillä käydessä huomaa selvästi, että ei siellä kotopuolessa nyt varsinaisesti missään start up -pöhinässä elellä. Paikallisia huolettavat väestön ikääntyminen, palvelujen säilyminen ja katoavat työpaikat. Luonto on paikkakunnan valttikortti, mutta sitäkin tuntuvat uhkaavan jonkinlaiset kaivossuunnitelmat.
Syntymäpaikkakuntani suurin puolue oli näissä vaaleissa keskusta (melkein 50 % äänistä), PS tuli kolmanneksi (vajaa 14 % äänistä). Tämä on tulos, joka huolettaa selvästi esimerkiksi suomalaista kulttuuriväkeä. Jos näitä kommentteja nyt aivan kirjaimellisesti lukisi, niin se tarkoittaisi ilmeisesti sitä, että nämä melkein 60 % entisen kotikuntani asukkaista olisivat tunkkaisia, taantumuksellisia ja muutosvastaisia maalaisjuntteja, jotka vastustavat tasa-arvoa ja jollain logiikalla ilmeisesti myös hyvinvointivaltiota.
Mielestäni tällainen vastakkainasettelu ja ihmisten niputtaminen on todella vastenmielistä. Uskon, että iso osa heistä on aivan samalla tavalla huolissaan omasta ja läheistensä toimeentulosta ja hyvinvoinnista kuin esimerkiksi minä ja FB-kaverini. Elämänpiirimme ovat vain niin erilaiset, että kokemamme uhkakuvat ja niiden syyt näyttäytyvät meille hyvin erilaisina, samoin niiden perusteella tehdyt äänestyspäätökset.
Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Pullinen kirjoitti erinomaisen kolumnin siitä, kuinka pääkaupungit usein eriytyvät muusta maasta, koska globaali kehitys suosii pääkaupunkeja ja suurin osa taloudellisesta hyvinvoinnista valuu niiden keskuksiin. Tulevaisuuden näkymät monilla Suomen pienillä paikkakunnilla ovat usein merkittävästi kasvukeskuksia heikommat, eivätkä viime vuodet ole noita näkymiä juurikaan parantaneet. Tyytymättömyys tästä on kanavoitunut viime hallituksissa istuneisiin puolueisiin. Kun omalta kylältä häviävät palvelut yksi toisensa jälkeen, annatko äänesi niille puolueille, jotka ovat mielestäsi olleet syypäitä heikennyksiin, vai niille, joiden uskot tuovan muutosta nykyiseen menoon ja joiden puhetta tunnut eniten ymmärtävän?
Mutta pystyykö seuraavakaan hallitus sitten todella lisäämään ihmisten turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia sekä palauttamaan esimerkiksi maaseudun elinvoimaa, onkin aivan toinen kysymys. Ikävä kyllä taloustilanne ei näillä näkymin lupaa pienille paikkakunnille jatkossakaan erityisen hyvää, mikä taas saattaa olla omiaan lisäämään pettymystä entisestään. En siis pelkää sitä, että perussuomalaiset saivat näissä vaaleissa niin paljon ääniä. Pelkään sitä, että perussuomalaisia äänestäneet joutuvat pettymään uudestaan, jos ja kun parannuksia ja muutoksia ei ala näkyä. En toivo, että perussuomalaisia äänestäneille pikkupaikkakunnille käy huonosti, vaan toivon, että niille kävisi jatkossa hyvin.
Sen sijaan, että ihmiset allekirjoittaisivat "Ei minun Suomeni" -manifesteja, toivoisin, että kaikilta liikenisi ymmärrystä sille, että tämä tosiaan on meidän Suomemme. Olemme tilanteessa, jossa esimerkiksi Satakunnassa on mahdollista menestyä voimakkaan maahanmuuttovastaisella kampanjalla, vaikka maakunnan ulkomaalaistilastot ovat maan pienimpiä (Porin seudulla ulkomaalaisten osuus asukkaista on alle 2 prosenttia). Mielestäni tämä kertoo ennen kaikkea sellaisesta pelosta ja huolesta, jonka syihin meidän tulisi yhteisesti paneutua. Ei haukkua keskustaa ja perussuomalaisia äänestäneitä ihmisiä typeriksi junteiksi, vaan aktiivisesti rakentaa yhteisymmärrystä ja sitä kautta meidän kaikkien Suomea.