Heippa!
Muutama sananen vaaleista. En ole vielä matkalippua Ruotsiin hankkimassa, mutta kyllä surettaa, että maahanmuuttovastainen puolue porskuttaa vaalit toisensa jälkeen kärkipaikoille.
Konservatiivisissa arvoissa ei minun mielestäni ole mitään pahaa, kunhan niillä ei loukata ihmisen ainutlaatuisuutta ja itsemääräämisoikeutta. Olen sitä mieltä, että jokaisella meillä olisi opittavaa siinä, miten kohdata ihminen, joka ei ajattele samalla tavalla kuin me. Miten kohdata ihminen, joka on poliittisesti aivan eri suunnalla kuin minä, edustaa eri sukupuolta tai ei halua edustaa sukupuolta ollenkaan, on kotoisin eri maasta, puhuu eri kieltä, on alkoholisti, työtön, yksinhuoltaja, naimisissa oleva monen lapsen vanhempi? Miten kohdata ihmiset, jotka ajattelevat Jumalasta eri tavoin kuin minä tai jotka eivät usko ollenkaan Jumalaan?
En pidä siitä, että omia mielipiteitä tai arvoja yritetään väkipakolla kaivaa toiseen ihmiseen. Meillä jokaisella on uskonnon ja oman tunnon vapaus, siksikin jokainen saa uskoa juuri sellaiseen Jumalaan kuin haluaa tai olla uskomatta. Juuri siksi myös politiikoilla voi olla uskonnollisuudesta nousevia arvoja ( viittaan tällä esimerkiksi Päivi Räsäseen, Sipilään ja Soiniin). Uskonnollisuus antaa elämään sisältöä, ja jokaisen uskonnollisuutta täytyy pystyä kunnioittamaan, viivaan vielä, sekä uskonnollisen että ateistin. Ei ole minun tehtäväni tulla sanomaan jollekin, että jätä oma Jumalasi ja usko samaan Jumalaan kuin minä. En minä voi mennä sanomaan, miten pitää uskoa ja millä tavalla elää. Jokaisella on oikeus valita.
Uskontoa ja politiikkaa ei saa sekottaa mielestäni liikaa, mutta uskontoa ei kuitenkaan voi pitää politiikasta irrallisena.
Minä itse äänestin Keskustaa, tuttua ja turvallista puoluetta. En äänestänyt sitä siksi, että uskontoni sen joten määrittäisi, jos haluan äänestää vasemmistoliittoa, niin myös äänestän. Presidenttivaaleissa taisin äänestää Haavistoa ihan siksi, että Haavisto on hieno ihminen, joka on tehnyt maailmalla äärimmäisen arvokasta työtä. Haaviston seksuaalinen suuntautuminen ei liikauta pätkääkään, koska minä en halua lokeroida ihmisiä sen vuoksi.
Persutkin ovat ihmisiä, mutta minun arvoihini ei kuulu maahanmuuttovastaisuus sillä maahanmuuttajatkin ovat tasan yhtä arvokkaita ihmisiä kuin minäkin. Suomalaisuus tai valkoihoisuus ei tee minusta parempaa ihmistä, eikä sitä tee myöskään koulutus, siviilisääty tai tietty uskonto. En ymmärrä ajatusta Suomi suomalaisille, sillä maahanmuuttajiakin tarvitaan. Toki on otettava huomioon realiteetit, mutta ensisijaisesti minun mielestäni Suomella on velvollisuus tarjota mahdollisuus niille, jotka haluavat rakentaa itselleen uudenlaisen elämän uudessa maassa. Mielestäni ketään ei tarvitse hyysätä, mutta ketään ei saa arvottaa syntymaansa perusteella. Ennakkoluuloja ja vihaa on jo ihan tarpeeksi, globaalissa maailmassa meidän on vain kyettävä tulemaan toimeen ihmisten kanssa, jotka ovat juurtuneet erilaiseen kulttuuriin kuin me. Maahanmuuttajia ei tarvitse palvella, vaan heiltäkin täytyy osata vaatia. Täytyy vaatia sitä, että suomen kieltä opiskellaan, tutustutaan Suomen kulttuuriin ja niin edelleen. Kotouttaminen on tärkeää, jotta saisimme maahanmuuttajat integroitua yhteiskuntaamme. Uskon, että suurinosa maahanmuuttajista on niitä, jotka haluavat oikeasti rakentaa itselleen hyvän elämän: opiskelemalla ja tekemällä töitä. Uskon siihen, että ihmiset ovat hyviä riippumatta siitä, mistä he tulevat. Ei ihonväri tee ihmisestä automaattisesti epärehellistä tai laiskaa.
Minä toivon, että tämä eduskunta osaa hoitaa asiat kansalaisten hyväksi. Toivon sitä todella. Uskon, että eduskuntaan on valittu parhaat mahdolliset ihmiset siihen tehtävään, sillä demokratia on puhunut. Vastakkainasettelun sijaan meidän kaikkien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen ja tehdä tästä maasta sellainen, joka on hyvä myös tuleville sukupolville.
Mutta myös me tavalliset ihmiset voimme tehdä jotain. Voimme opiskella, rakastaa muita ihmisiä, unohtaa turhat ihmisten välillä ammottavat kuilut. Voimme tehdä työtä, perustaa perheitä. Voimme suojella luontoa niin, että siitä riittää pitkäksi aikaa, voimme kierrättää, auttaa toisiamme. Yhteiskunta ei kaikkeen pysty; se ei pysty torjumaan yksinäisyyttä, syrjäytymistä, epätasa-arvoa, mutta me pystymme poistamaan sen, jos vain haluamme. Kaikki riippuu siitä, kuinka paljon on itse valmis tekemään muiden hyvinvoinnin eteen.