Ajattele muitakin kuin itseäsi ja toimi muiden tähden, niin Jeesusta ei itketä.
Kun asuu ulkomailla, Suomen politiikan seuraaminen näyttäytyy toisenlaisena. Neljä vuotta sitten eduskuntavaalitulosten selvittyä hain jo mielessäni turvapaikkaa seksuaalipakolaisena, koska Ugandakin näyttäytyi turvallisemmalta paikalta ei-heterolle asua. Se johtui kai sosiaalisesta kuplasta, jossa elin klataisteni kanssa. Kun joidenkin oletettujen hallituspuolueiden puheet minun kuplassani alkoivat kuulostaa siltä, että Suomessa ei voi enää elää tällainen mamuja hyysäävä homo-kasvissyöjä, joka räpeltää postmodernia tekotaiteellista paskaa, niin vähemmästäkin tunteet kuohuivat ja paniikki alkoi pukata päälle. En osaa sanoa, millaista oli kuplan ulkopuolela tai niiden kuplien sisäpuolella, joissa mamuja, homoja, kasvissyöjiä ja taiteilijoita ei hyvällä katsottu.
Näiden vaalien aikaan asun Saksassa, ja näen samankaltaista paniikkimieltä osittain sosiaalisen median kautta. Ehkä kuitenkin on jo opittu, että sosiaalinen media muodostaa helposti samanmielisten kuplan, jossa paniikkia lietsotaan, ja kokonaiskuva voi vääristyä. Ja eduskunta hallituksieen valitaan onneksi vain neljäksi vuodeksi kerrallaan, ei siinä kai saada kaikkea tuhottua. Kai. En minä mistään mitään oikeasti tiedä. Vain sen, että itse olen tänä vuonna vähän lunkimpi.
Kirjoitin Fb-statukseeni:
"Mä vaan haluan itseäni – jos ei henkilökohtaisesti niin jossain sielun sopukoissa – koskettaen turkistarhauksen loppumaan, tuotantoeläimille lajityypillisemmän elämän, perustulon, translain uudistuksen, avioliittolain läpi, ilmastolle haitallisia päästöjä alas, uusiutuvia energianlähteitä, terveydenhuollon paperittomille ja muille yhteiskunnallisessa vaikeassa asemassa oleville (prostituoidut, ihmiskaupan uhrit, karkotusuhan alla olevat), maahanmuuttajien integroimista yhteiskuntaan, uskonnonvapautta, jatkuvan voiton, kilpailun ja talouskasvun tavoittelun vähenemistä ja rauhaa maailmaan. Siinä mun kommentti vaaleihin. Monta muutakin asiaa haluan, mutta nuo nyt olivat mielessä. Jotain yritän itsekin räpeltää näiden asioiden eteenpäin viemiseksi enkä vain äänestä kerran muutamassa vuodessa."
Ehkä viimeinen on tärkein: toteuttakaa politiikkaa arjessa eikä vain äänestyskopissa kerran muutamassa vuodessa. Miettikää myös, että kenellä on asiat vielä huonommin kuin sinulla. Minä en voi hehkuttaa olevani suomalaisen yhteiskunnan ideaalitapaus (kuka on?), mutta minä edes pystyn ajamaaan jotenkin omia oikeuksian, minulla on kaikki suhteellisen hyvin. Eläimet, lapset, ilmasto, ympäristö ja vaikeasti vammaiset eivät voi itse edes vaikuttaa oikeuksiinsa. Ja marginaaliset ryhmät kuten transsukupuoliset ovat niin pieni joukko, että heidän äänensä ei kuulu, he tarvitsevat muita huutamaan puolestaan, jotta saisivat äänensä kuuluviin ja oikeuksiaan eteenpäin. Demokratiassa tärkeitä asioita hukkuu enemmistön oman navan ympärillä louskuttamiseen. Äänestä ja tee tekoja toisten oikeuksien puolesta.
Haen pontta asialleni – vaikka joillekin se juuri lässäyttää koko homman – siteeramalla Jeesusta:
"Kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle." (Matt.25:45)
Hemuli