On yksi joka sai ympärilleen kaiken. Puolison, talon, auton ja lapset. Vallilan sisustustekstiilit ja kunnon kesälomat. Ja yhtenä aamuna heräsi harmaaseen tyhjyyteen, joka ei hälvennytkään.
Yksi teki töitä ja opiskeli maisteriksi. Päivät venyivät öiksi, unesta oli helpoin leikata. Eräänä keväisenä viikkona huomasi puhuvansa äänille joita kukaan muu ei kuule, mutta jotka olivat täyttä totta. Ovat edelleen, vaikka kukaan ei sitä huomaa.
Yksi synnytti lapsen, esikoisensa. Odotti iloa, mutta viikot toivat mukanaan tahmeat ja sumuiset vuodet. Yhtäkkiä olikin vaikeaa rakastaa sitä jota oli vuosia odottanut saapuvaksi. Tuli väsymys, katkeruus ja liian kirkkaat päivät. Oli liian vaikeaa kohdata ketään.
On yksi, joka oli paperilla priima. Maailmanmestari, hyväntekijä. Kaikkialla palkittu moniosaaja. Mutta niin yksin tummien maisemiensa kanssa, ettei enää hetkeäkään jaksa olla paras tai hyvä. Ei oikeastaan jaksa olla enää yhtään mitään.
Huomenna lauantaina järjestetään Tampereen Mad Pride. Mielenterveysongelmiin liittyvän mystiikan ja stigmatisoimisen hälventämiseksi ihmiset kerääntyvät kävelemään läpi kaupungin, ja revohkaan voi liittyä kuka haluaa. Aion mennä paikalle. En karnevaaliasussa niin kuin kutsussa kehotetaan, vaan ihan omana itsenäni kahvimukin kanssa käpöttelemään. Saman näköisenä kuin nyt minä tahansa muuna päivänä kaupungin halki kulkiessani.
Mad Pride Tampere
11.4.2015
Lähtö Tullikamarin aukiolta klo. 14
Laura