Hiphei,
huomenna en itse uskalla juuri katsella nettiä enkä lukea lehteä, mutta kaikkien muiden kyllä kannattaa! Nimittäin huomenna HSTV Arka paikka Special ja paperiversiossa Hesarissa myös juttua poikien rituaalisilpomisesta. Itse en pysty lukemaan omaa ja lapseni tarinaa, tekee liian pahaa. Sen sijaan toivon sydämeni pohjasta, että sen lukevat sekä ne ihmiset, joilla on valta muuttaa meidän kokemaamme (teitä on!) että ne, joita silpomisuhka omassa elämässä tavalla tai toisella koskettaa. Jos yksikin ihminen saa tietoa ja rohkeutta toimia oikein, ajatella kriittisesti ja ehkä hei joku lapsi saa sen ansiosta päättää itse kehostaan, niin kyllä kannatti.
Oikeastaan whatta hell, tämä aihe koskettaa jokaista. Ei tämä ole mikään "monikulttuurisuusjuttu". Harvinainen ilmiö, rutiini toimenpide, pikkunipsaisu, tummien pikkulasten onneton osa ja ikuisesti kiveen hakattu (vai pitäisikö sano penikseen..) osa vaikkapa juutalaisuutta, islamia, Yhdysvaltoja tai afrikkalaista kulttuuria. Miksikö? Koska tämä on ihmisoikeusasia. Kyse on siitä, onko ihmisellä oikeus päättää itse omasta kehostasi ja siitä, kuuluuko tämä perusoikeus kaikille. Siitä, tuleeko lapsia suojella väkivallalta myös silloin, että väkivallan motiivi on tekijän uskonto.
Jos et itse halua luovuttaa määräysvaltaa omasta kehostasi ja sukuelimistäsi, niin tämä koskettaa myös sinua. Jos uskot tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin, tämä koskettaa sinua. Jos uskot, että kukaan ei saa tatuoida sinuun oman aatteensa symboleita, tämä on sinulle tärkeää. Jos pidät seksuaalioikeuksia tärkeinä, tämän tulisi olla sydämen asiasi. Jos lasta ei sinusta saa viiltää veitsellä.... No, vastauksen varmaan tiedätkin.
Konkreettisesti tämä koskettaa, ihan oikeasti siis veitsen muodossa, viiltävästi, aivan liian montaa poikalasta tässä maailmassa. Puhutaan miljoonista, sadoista miljoonista miehistä. Suomessakaan kyse ei ole yksittäistapauksista, vaan sadoista vuosittain. Minun tarinani on vain jäävuorenhuippu, eikä edes pahin mahdollinen. Olen vain ainoa, joka uskaltaa avata suunsa. Surullinen ajatus. Etenkin, kun kyse ei ole mistään luonnonvoimasta vaan ihmisten, aikuisten ihmisten, teoista.
Lapsi ei voi päättää, mihin perheeseen hän syntyy, millaisen taustan omaaville ihmisille. Minusta on käsittämätöntä, että Suomessa hymistellään rituaalisilpomisten edessä ja ajatellaan, että kaikki lapset eivät ansaitse samoja perusoikeuksia. Että joku ulkopuolinen saa päättää heidän kehostaan, hakata heihin merkkejään, loukata heidän seksuaalioikeuksiaan vain siksi, että sattuman oikusta lapsiparka sattui syntymään vaikkapa mulattipojaksi.
Hesarin jutussa toivon, että kauttani saan lapsen äänen kuuluviin. Lapset eivät voi itse puhua puolestaan, mutta lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus. Koen, että minulla on velvollisuus puhua tästä, vaikka kaikki eivät haluakaan tätä kuunnella.
Ehkä jonain päivänä, toivottavasti pian, en enää ole yksin huutelemassa tästä aiheesta. Jos tarpeeksi moni uskaltaisi kohdata tämän asian, poikienkaan rituaalisilpominen ei olisi enää niin helvetin iso tabu vaan kutistuisi siksi, mitä se on. Väkivaltaa, vallankäyttöä ja valinta, väärä sellainen. Rikos, jota ei kenenkään ole pakko tehdä.
Kiitos Anja Snellman ja Ida. <3