Viittaan nyt tässä tekstissäni suoraan Maisa Torpan kohua herättäneeseen "Tissit kunniaan" -blogitekstiin, jossa hän hyvin suorasanaisesti esitti mielipiteensä pienirintaisia naisia ja heidän avujaan kohtaan.
Minä itse pidän suuririntaisia naisia hyvin kauniina ja naisellisina, mutta haluan nyt hieman puolustaa meitä, joilla tämä pienirintaisuuden "ongelma"- kuten tekstissä sanottiin, on. Minulla on ollut aina ja on edelleen hyvin pienet rinnat, jos vaan kaupasta löydän, ostan kaikista pienimmät rintaliivit, mitä on tarjoolla naisten osastolla. Mitä enemmän olen liikuntaa harrastanut, sitä pienemmäksi ovat rintani kutistuneet. Olenkin moneen otteeseen todennut, miten helpolla pääsen, kun esimerkiksi juoksulenkille lähtiessäni minun ei tarvitse miettiä urheiluliivieni tukea, sillä sitä ei tarvita, saan siis huoletta valita ne kaikista kivoimman näköiset liivit, hyvinkin halpaan hintaan. Tähän samaan olen törmännyt myös muita alusvaatteitani hankkiessa. Rahaa ei tarvitse laittaa kymmeniä euroja, jotta saisin juuri ne tukevimmat ja istuvimmat liivit, vaan löydän kaupasta kuin kaupasta ne omaa silmää parhaiten miellyttävät liivit ja aina yhtä edullisesti. Enkä edes mainitse bikineitä, tai paitoja joihin ei liivejä tarvitse ollenkaan.. Ei nimittäin roiku vaikka miten roikottaisi.
Haluaisinkin nyt tarttua kuitenkin tähän kohtaan, jossa verrataan pienirintaisia naisia munattomaan mieheen. Ihan nyt ensimmäisenä korjaisin erään seikan : pienirintainen ei ole sama kuin rinnaton, sillä meillä jokaisella naisella kasvaa rinnat, oli ne minkä kokoiset tahansa ja vaikka kyseessä olisi rinnat jotka tosiaan näkyisivät pelkkinä nännipihoina, niin rinnat ne ovat nekin. Munaton mies on taas hyvin kummallinen käsite, onko nyt kyseessä A. Mies ilman sukupuolielimiä, vaiko B. Mies, jolta puuttuu ns. "munaa""mojoa""asennetta" tehdä asioita? Nämä ovat molemmat hyvin kaukana pienirintaisesta naisesta. Uskon, että meistä naisista ei varmaan monikaan ole joutunut pakottamaan miestään haluamaan itseään seksuaalisesti, vaikka rinnat "olemattoman itikan pistot olisivatkin", eiköhän makuja ole yhtä monta kuin miehiäkin- onneksi. Tekstissä Maisa hyvin suorasti myös ilmaisee ajatuksen siitä, että jos mies pakotetaan kestämään pienirintaista naista, on se kuin pakottaisi miehen syömään inhokkiruokaansa. Minä elän vakaasti siinä käsityksessä, että ainakaan omalle miehelleni ei tullut mitenkään yllätyksenä se, että olen pienirintainen nainen, jos hän jostain syystä olisi tämän meidän suhteemme ensikerran rintani nähdessään halunnut päättää, olisin avoimesti avannut oven ja toivottanut hyvää loppuelämää. En sano, ettenkö koskaan olisi haaveillut suuremmista avuista, mutta se, että minun naiseuteni, tai mieheni hyvinvointi olisi rinnoistani kiinni, kuulostaa hyvin omituiselta. Olisi hyvin surullista ajatella, että naiselllisuus mitataan ainoastaan rintojen koossa, ja jos niitä ei ole, on miehen elämä jotenkin puutteellista, naisen elämästä puhumattakaan. JA vaikka tällekkin tekstille oli antanut siunauksensa muodokas ja isorintainen nakutanssija, en ehkä menisi kuitenkaan julistamaan tämän faktapohjaisuutta kamalan kovalla äänellä. Mietin muutenkin tätä kirjoitusta pitkään; kuinka moni mies kirjoittaisi julkisesti "Munat kunniaan", jossa argumentoisi peniksen pidennysoperaation puolesta, sillä pienimunainen mies ei ole muuten mies eikä mikään, jos ei veitikka roiku ainakin polvessa asti? Niin, en tosiaan usko, että kovin moni. Mikä meitä naisia oikein vaivaa?
On hienoa, että niitä ihmisiä varten, jotka kokevat omat rintansa liian pieniksi/ haluavat niitä kohottaa imetyksen jälkeen/ muista syistä haluavat rintojaan korjauttaa, on olemassa plastiikkakirurgia, jolla tämän asian voi ratkaista. Toivottavasti harva omia rintojaan vain ja ainoastaan miehen vuoksi haluaa suurentaa? Minusta rinnat, olivat ne minkä kokoiset tahansa, ovat yksi osa upeaa kokonaisuutta, ja jos itse on sinut sen kanssa mitä etumuksessaan kantaa, ei ole kenenkään asia sitä kyseenalaistaa, taikka siitä huolehtia. Itse kannan ketunnenäni ylpeydellä ja nautin täysin rinnoin jokaisesta tissiliivittömästä päivästä.
Toivotan kuitenkin Maisalle oikein mukavaa kevättä ja aurinkoisia bikinisäitä!
-Emma