Pirjo Hassisen Populassa (Otava 2012) vilisee henkilökuvia: on kukka-asetelmia maalaava hieman liikaa viiniä juova Pirjo, edellisen naapuri ja työttömäksi jäävä portsari Perttu, Pirjon tytär Rita Ville-puolisoineen ja Villen edellisen liiton aikana afrikasta adoptoitu teini-ikäinen tytär Tuulia. Tapahtumat elävät ihmisissä ja ihmisten teoissa, mutta nyt on myös merkityksellistä, mitä aikaa kuvataan. Kirjan henkilöt elävät ajassa ja ilmapiirissä, jossa Suomessa elettiin juuri ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja, ajassa ennen jytkyä. Kirjailija Hassinen on tallentanut teokseensa ajankuvan siitä, miten Suomi muuttui, mitä puhuttiin ja mitä sävyjä puheissa oli.
Popula on Hassisen tuotannon selkeästi yhteiskunnallisin teos. Kirjan teemoja ovat rasismi ja osattomuus sekä tarpeettomuuden kokemus, joka nousee teemoista vahvimmaksi. Mitä yksilölle tapahtuu, jos hän tuntee tuntee itsensä tarpeettomaksi yhteiskunnassa? Miten paha syntyy osattomuuden luomasta katkeruudesta, aivan huomaamatta ja sivulauseissa.
Esiin nousee osattomien ihmisten kauan kaivattu pelastusköysi, populistipuolueen ilosanoma, josta sivuun jäänyt ihminen ottaa kiinni ja ajattelee: tämä on tarkoitettu juuri minulle, tähän porukkaan minä tahdon kuulua. Nämä ihmiset reagoivat minun henkilökohtaiseen hätääni.
Sivuseikaksi jää, mitä kaikkea oikeistopopulismi itseasiassa tarkoittaa tai sisältää. Huomionarvoista on myös se, että oikeistopopulistinen liikehdintä syntyy ylhäältäpäin, karismaattisten johtajien toimesta, jotka käyttävät vaikeina aikoina kaltoinkohdelluiksi tulleita ihmisiä työkaluna päästäkseen vallankahvaan kiinni.
Popula on lukuhaasteen kohta 6. Kirja, jonka nimi on yksi sana.