Feminismi, kuten kaikki muutkin aatteet ja poliittiset liikkeet, pitää sisällään monenlaisia ihmisiä. On niitä jotka ovat polttaneet rintaliivejään, ja sitten on niitä jotka kutsuvat itseään "arkifeministeiksi". Ja hyvä niin. Sen takia en usko että on vain yksi hyvä tapa olla feministi. Harva meistä on varsinaisesti huono feministi. Feministi voi tehdä intohimoisesti uraa tai olla kotiäiti. Feministi voi pukeutua pinkkiin tai mihin tahansa muuhun väriin. Feministi voi olla johtaja tai seuraaja. Feministi voi olla sinkku tai perheellinen. Feministi voi ajella kaikki karvansa tai olla ajelematta. Feministillä voi olla tekoripset tai meikittömät kasvot. Sillä feministin valintoja ei rajoita asiat jotka perinteisesti on liitetty omaan tai toisen sukupuoleen.
Olennaista on että nainen, sinä tai minä, tekee omat valintansa omasta vapaasta tahdostaan. Ei siksi että kokee että tiettyjä valintoja on tehtävä koska on pakko tehdä esimerkiksi sukupuolen, ulkonäön tai etnisen taustan vuoksi.
You get behind your choice.
I am behind my choice. I choose my choice
(sitaatti täältä)
Siksi minulla on tasan kaksi kriteeriä hyvälle feministille:
1) Hyvä feministi tekee valintansa elämässään sillä perusteella mitä haluaa valita. Tekee uraa koska haluaa tehdä uraa. On perheellinen koska haluaa olla perheellinen. Pukeutuu pinkkiin koska haluaa pukeutua pinkkiin. Ottaa naimisiinmentäessä miehen sukunimen koska haluaa ottaa puolisonsa sukunimen. Ajelee karvansa koska haluaa ajella karvansa. Ei, koska kokee että naisena on pakko. Tai että naisena odotetaan tiettyjä asioita. Fuck that.
2) Hyvä feministi sallii muille naisille sellaisetkin ratkaisut joista itse on eri mieltä. Hyvä feministi sallii sen että joku muu haluaa olla kotiäiti. Tai että joku muu haluaa tekoripset, hiustenpidennykset ja käy päälle vielä solariumissa. Hyvä feministi sallii sen että nainen pukee lapsensa pinkkiin tai ei halua kertoa lapsensa sukupuolta. Koska niin kauan kun toinen nainen tekee valintansa omasta vapaasta tahdostaan, ei hyvällä feministillä ole mitään ongelmaa asian kanssa.
Koska hyvää feministin elämää ja päätöksiä ei määritä pelkästään sukupuoli. Ei oma eikä kenenkään muunkaan.
Isompi ongelma on sitten sen pohtiminen ja tiedostaminen että mistä omat valinnat kumpuavat. Me kun voimme valita vain niistä vaihtoehdoista joiden tiedämme olevan olemassa, ja varsinkin naisten suhteen niitä vaihtoehtoja on ollut hyvin rajallinen joukko. Todellisuudessa feminismissä on tietysti kyse muustakin kuin siitä saako pitää vaaleanpunaisesta. Kysehän on ennen kaikkea poliittisesta liikkeestä jonka tarkoitus on edistää tasa-arvoa ja yhdenmukaista kohtelua vaikuttamalla yhteiskunnan rakenteisiin. Silti kertoo paljon että kun pohditaan yksilötasolla että oonko mää feministi, niin pohditaan pitkälti juurikin sitä että saako vaaleanpunaisesta pitää ja saako haluta olla kotiäiti. Niistä arjen ongelmista jotka nyt nähtävästi näyttelevät harvinaisen suurta roolia kun kukin pohtii oman feminisminsä astetta tai sitä missä kehityksen vaiheessa oma feminismi on. Mutta jostain pitää aloittaa. Jos näiden arjen kysymysten pohtiminen auttaa siinä että joku voi mieltää olevansa feministi ja jonain päivänä sanovansa sen julkisesti ja ehkä jonain päivänä seisovansa vähän barrikadeillakin asian puolesta niin so be it. Kaikki alkaa aina jostain.