Rohkeutta on monenlaista. On sellaista rohkeutta, jonka voimalla hypätään benjihyppy tai sukelletaan haikalojen joukossa. Ja sitten on sellaista rohkeutta, jonka voimalla mennään tv-ohjelmaan puhumaan siitä, mikä tässä elämässä on viiltänyt ja satuttanut kaikkein eniten.
Jälkimmäinen rohkeus on se, jota en lakkaa ihailemasta.
Olen muistaakseni mainostanut täällä aiemminkin olevani iloinen Yle-veronmaksaja, sen verran laadukasta vastinetta pennosilleni olen kokenut saavani. Pullopostia lapsuudesta-dokumenttisarja vahvistaa tätä uskoani entisestään. Sarjassa kuusi alkoholistin aikuista lasta kertovat jokainen oman, koskettavan tarinansa.
Vanhempien alkoholinkäyttö koskettaa kymmeniä tuhansia suomalaisia lapsia päivittäin. Lapsen elämää päihdeongelmaisen vanhemman kanssa leimaa ahdistus ja häpeä. Häpeä muokkaa lapsen minäkuvaa ja itsetuntoa kasvun kannalta kriittisessä iässä: kun lapsen tulisi kasvaa upeaksi ja pärjääväksi nuoreksi aikuiseksi, mieleen iskostuukin ajatus omasta huonommuudesta.
Häpeä estää lasta ja nuorta hakemasta apua. Se estää myös lohduttavan keskustelun ystävien kanssa. Koska lapsella on tarve suojella omia vanhempiaan, puhumattomuus ja pärjäämisen eetos jatkuvat helposti aikuisuuteen saakka. Toiset alkoholistien lapset pystyvät avautumaan vasta vanhempien kuoleman myötä; toiset eivät anna anteeksi koskaan. Pullopostia lapsuudesta -dokumenttisarjan keskeinen teema on kannustaa heitä hakemaan apua vielä aikuisenakin.
Tärkeä aihe, vaiettu aihe.
On arvioitu, että alkoholistien läheisiä on Suomessa noin kaksi miljoonaa. Se on ihan helvetin iso luku.
Kaksi miljoonaa tarinaa täynnä salaisuuksia ja pahoja muistoja. Häpeää ja vaikenemista.
Entä jos ei enää tarvitsisikaan vaieta ja hävetä? Ei tarvitsisi enää sepittää itselleen tarinaa siitä, etteivät asiat nyt niin kauhean huonosti olleet.
Että vaikka minullakin oli aina puhtaat vaatteet, ruokaa yli tarpeen, kaunis koti ja jouluaattona itseäni korkeampi lahjapino, niin siitä huolimatta ja kaiken sen lisäksi oli se ahdistus ja häpeä, syyllisyys ja tunne siitä että olen huono ja ruma.
Ja tunne siitä, että on aina jotakin, joka on isälle tärkeämpää ja rakkaampaa kuin minä.
Pullopostia lapsuudesta Yle Areenassa 30.4.2015 saakka. Suosittelen lämpimästi, vaikkei aihe henkilökohtaisesti koskettaisikaan.