Suorastaan riemastuin lukiessani tämän päivän Hesaria. Siinä Suomessa työskentelevä saksalainen lääkäri kertoi joutuneessa potilaiden dissaamaksi, koska ei puhunut ruotsia. Hänessä herätti suurta ihmetystä kuultuaan jälkikäteen heidän osanneen suomea.
Työskentelin hienossa tavaratalossa. (Ensimmäinen arvauksesi paikasta on oikea.) Kassalle saapui eläkeläispariskunta. He alkoivat puhumaan minulle ruotsia. Lukion jälkeen taitoni siinä ovat päässeet ruostumaan (pun intended) puhki. Onneksi muistin sentään ursäkta, jag talar inte svenska. He näyttivät todella hapanta naamaa ja lähtivät kiertämään kassalinjaa, kunnes kohdalle osui heidän toivomukset täyttävä. Pariskunta osasi tietenkin suomea, mutta palvelu täytyi ehdottomasti saada ruotsiksi joka kerta. Ei poikkeuksia. Tästä on kulunut vuosia. Muistan yhä mitä ajattelin näin pikkumaisista ihmisistä. Kasvakaa aikuisiksi. Eikö teille löydy jotain tähdellisempää epäoikeudenmukaisuutta josta mieli voitaisiin pahoittaa?