Saska Saarikoski kirjoitti keskiviikkona Hesarissa, kuinka viini ja viina ovat jo oikeastaan tulleet suomalaisten ruokakauppoihin.
Kun esimerkiksi pääkaupunkiseudulla astelee sisään suureen ruokakauppaan, voi luottaa siihen, että Alko löytyy heti vierestä. Saarikoski kuvailee, kuinka ostoskärrytkin mahtuvat viinahyllyjen väliin. Pullot on helppo lapata matkaan, kärryt odottavat valmiina.
Saarikoski alleviivaa peruspalveluministeri Susanna Huovisen eli "viinaministerin" tuplaroolia: "Viinaministeri edustaa suomalaista alkoholimonopolia, jonka tavoite on vähentää alkoholihaittoja alkoholia myymällä."
Saarikoskelta löytyy hyviä ehdotuksia: tehdään käytävistä vähän kapeampia, että kärryt eivät enää mahdu sinne. Ja tuodaan Suomeen niin pahanmakuisia juomia, että niitä ei Erkkikään joisi.
Hihittelin kolumnille sitä lukiessani, Saarikoski ei voisi osua tekstissään enemmän oikeaan.
Ajatuksissani lennähdin kuitenkin takaisin Ruotsiin. Ja hätkähdin jälleen kerran kun ryhdyin puimaan näiden kahden, hyvin samanlaisen maan, hyvin erilaista alkoholikulttuuria.
Mennään ajassa hieman taaksepäin.
Elin elämäni ensimmäistä ruotsalaista lauantaita. Göteborg oli kaunis, oli elokuun viimeinen päivä ja minut oli kutsuttu elämäni ensimmäisiin ruotsalaisiin juhliin. Olin innoissani. Kutsussa ei pyydetty muuta kuin tuomaan pöytään yhteinen viinipullo.
Tepastelin iltapäivällä kohti Ruotsin alkoholimonopolia, jota Systembolagetiksi kutsutaan ja yritin päästä kauppaan sisään. Ovet eivät kuitenkaan auenneet. Ihmettelin asiaa. Kurkistin sisälle ikkunasta ja huomasin, että pullokauppahan on voi jukoperkele kiinni.
Kello oli puoli neljä lauantaina. PUOLI NELJÄ. 15.30!!!
Ja niin opin kantapään kautta, että Ruotsissa ei saa viinaa eikä viiniä lauantaina kolmen jälkeen. Eniten hämmästyin omaa reaktiotani. Olin shokissa. Eihän kukaan, siis KUKAAN voi päättää, että minä en voi ostaa lauantaina kolmen jälkeen enää viiniä kaupasta.
Ahdistuin. En halunnut mennä juhliin tyhjin käsin.
Niinpä tallustelin ruokakauppaan, tarkoituksenani ostaa sixpäkki kunnon ruotsalaista olutta.
Kävelin juomahyllylle ja aloin tiirailemaan tarjontaa. Hyllyltä paistoi silmiini vain yksi sana: folköl. Ja sen jälkeen paistoivat numerot 3,5 %.
Sillä hetkellä ymmärsin, että vahvin olut, mitä ruokakaupoista saa on 3,5 %.
Räjähdin nauruun. Miten en voinut tietää näitä asioita etukäteen? Ja ennen kaikkea, MIKSI olen näin järkyttynyt?
Siinä ruokakaupan juomahyllyn edessä menin omaan suomalaiseen itseeni ja ymmärsin, että jos ruotsalainen Alko menee lauantaisin kolmelta kiinni ja arkisin kuudelta ja kaupoista saa vain laimeaa kansanolutta, alkoholinkulutuksen on myös oltava tuossa ihmeellisessä maassa pienempää.
Niin vierähti yhdeksän kuukautta ihaillen ruotsalaista alkoholikulttuuria. Join viikonloppuisin kansanolutta. Vastaan ei tullut yhtäkään ylilyöntiä. Lauantaisin en yleensä ehtinyt ajoissa viiniostoksille. Kuka nyt yleensäkään ehtii Alkoon ennen kolmea!?
Kyllähän ruotsalaisetkin juovat. Ja osaavat juoda. Mutta asiaa painotettiin mielestäni eri tavalla.
Ruotsalaiset ystäväni eivät pahastuneet, vaikka en tuonut sinä iltana juhliin viiniä enkä mitään muutakaan. Kerroin heille, että Suomessa Alko on melkein 50 % enemmän viikolla auki kuin Ruotsissa. Kerroin, kuinka Alkot löytyvät suurten ruokakauppojen yhteydestä. Kerroin, että ruokakaupoista ihan varmasti saa vahvaa olutta. Ja että varmasti pian myös viiniä.
Ruotsalaisia nauratti. Voi teitä suomalaisia. Eihän ihmiset joisi niin paljon alkoholia, jos Alkot olisivat joskus kiinni! Hupsut!
Ruotsalaisten ja suomalaisten alkoholinkulutuksessa ei ole määrällisesti järkyttävää eroa. Mutta ero on kuitenkin. Vuoden 2011 tietojen valossa WHO:n raportin mukaan keskimääräinen alkoholinkulutus maailmassa on 6,1 litraa vuodessa.
Suomen luku on keskiarvoon yli kaksinkertainen, 12,52 litraa vuodessa. Ruotsissa kulutus on 10,30 litraa vuodessa.
En usko, että suomalaisten alkoholin kulutus suoraviivaisesti vähenisi jos Suomessa otettaisiin käyttöön samat aukioloajat kuin Ruotsissa ja kaupoista vahvemmat bisset pois. Mutta silti on mielenkiintoista miettiä niitä syitä, miksi ruotsalaiset keskimäärin juovat vähemmän kuin suomalaiset. Voiko se johtua näistä tekijöistä? Erilaisesta kulttuurista?
Kuinkakohan meidän käy jos viini ja viina tulevat kauppoihin?
Kun lensin kesäkuun alussa Suomeen, naureskelin Svenska Dagbladetin toimittajalle, joka kirjoitti kolumnin siitä, kuinka häpeissään hän oli ollut alkoholiostoksilla. Mies oli ostanut koko kesän juomat samalla (kolme tonkkaa viiniä, on kyllä hurjaa) ja rahdannut tonkat kassalle. Myyjä oli huomauttanut hänelle määrästä tyyliin "taitaa tulla iso viikonloppu". Toimittaja oli hätääntynyt ja selvittänyt juurta jaksain, kuinka juomat ovat koko kesäksi.
