Vaalit lähestyy! Arvatkaas mitä, tälläkin kertaa kierrän vaalikojut kaukaa. Kirjoittaessani nelisen vuotta sitten, etten äänestä, sain kunnon palauteryöpyn niskaani. Koska kuulemma pitää. Kansalaisvelvollisuus. Ainoa keino vaikuttaa. Olet vielä niin nuori. Nyt kun saavutin maagisen, luovien ja sekaisin olevien ihmisten karsimisiän, 27 vuotta, olen kenties jo hieman uskottavampi argumentoija. Edes ikäni puolesta.
En äänestä monista syistä. En ole siis nukkuvien puolueessa, jonka jäsenillä on yksinkertaisesti liian darra lähteäkseen vaaliuurnille. Minä en äänestä, koska olen ajatellut asiaa, mutta en ole löytänyt sille omalla kohdallani yhtään ainuttakaan tarpeeksi painavaa perustelua.
- En äänestä, koska tarjolla ei ole ainuttakaan ehdokasta, jonka kanssa olisin 100% samaa mieltä asioista. 80% samaa mieltä asioista ei riitä, sillä uupuvat prosentit saattavat olla juuri niitä ratkaisevia ärsytyksen aiheita.
- En äänestä, sillä en koe yhteenkuuluvuutta yhdenkään puolueen kanssa. Joidenkin puolueiden agendalla on hyviä pointteja, mutta jokaisella puolueella on listallaan sellaisia asioita, joiden takana en itse pysty seisomaan selkä suorassa. "Ihan hyvä" ei ole riittävä.
- En äänestä, koska en kaipaa itse juuri mihinkään konkreettisiin asioihin muutosta. Niihin asioihin, joihin en ole omassa elämässäni tyytyväinen, yritän löytää ratkaisun omasta tekemisestäni. En odota kenenkään tekevän päätöksiä puolestani.
- En äänestä, koska olen juuri nyt kaikkien yhteiskunnan sosiaalisten tukijärjestelmien ulkopuolella, eivätkä suurempia ryhmiä (esim. lapsiperheet, työttömät, opiskelijat..) koskevat päätökset etuuksista ja avustuksista vaikuta elämääni millään lailla.
- En äänestä, koska en koe olevani oikea ihminen päättämään sellaisten ihmisryhmien puolesta, joihin en itse kuulu. En haluaisi ottaa kantaa ehdokkaan kautta asioihin, joista minulla ei ole tarpeeksi tietoa tai kokemusta (em. lapsiperheet, työttömät, opiskelijat).
Tällä paikalla Tampereen Pispalassa kirjoitin edellisen jutun eduskuntavaaleista vuonna 2011. Ja sitten 2012 presidentinvaaleista. Oi nostalgiaa! (En äänestänyt kummallakaan kerralla.)
Kaikkein suurin syyni olla äänestämättä on se, että keikun äärivasemmiston ja äärioikeiston välillä tilanteesta riippuen. Olen elänyt kymmenisen vuotta elämästäni sosiaalituella, jonka jälkeen vielä kolmisen vuotta opintotuella. Olen ikuisesti kiitollinen Suomen valtiolle tästä rahallisesta tuesta, jota ilman perheemme ei olisi selviytynyt. Ymmärrän oman perheeni kokemuksen kautta pitkäaikaistyöttömiä, maahanmuuttajia ja syrjäytyneitä, joiden vaatimaton arkielämä on pitkälti kiinni sossun työntekijöiden päätöksistä. Tämän vuoksi olen aina maksanut veroni suorastaan innolla. Ajattelen, että maksan valtiolle lainaani takaisin korkojen kera. Ja että elätän äitiäni, joka on edelleen työttömänä.
Toisaalta taas minulla on myös kokemusta siitä, miten yhteiskunnan tarjoamasta ilmaisesta koulutuksesta ja muista tukirakenteiden puitteista voi luoda itselleen uran ja menestyksekkään elämän muutenkin. Mentaliteettini on, että jokainen on oman onnensa seppä. Elämästään saa juuri sellaista kuin haluaa tekemällä oikeita päätöksiä elämässään ja yrittämällä kovempaa kuin muut. Omasta menestyksestä vastaavasti sakotetaan jyrkällä progressiivisella verotuksella, tulorajoilla ja perintöveroilla vain muutamia mainitakseni. Yhteiskunnan missiona on tasapäistäminen, joka tukee järjestelmän väärinkäyttäjiä ja rankaisee heitä, jotka ovat pelanneet korttinsa oikein.
Nämä sanottuani olen edelleen vakaasti sitä mieltä, ettei äänestämällä valitettavasti voi vaikuttaa. Omilla elämänvalinnoillaan sen sijaan voi, ainakin oman elämänsä tärkeimmän ihmisen elämään, sinun omaasi. Vaikka voisin pohtia syvällisesti poliittisia päätöksiä tai seurata aktiivisesti poliittista kenttää, käytän tuon ajan mielummin itseni sivistämiseen, viihdyttämiseen, treenauttamiseen, työntekoon tai vaikkapa tämän postauksen kirjoittamiseen. Kaikista näistä asioista on minulle konkreettista hyötyä, ehdokkaan läpipääsystä ei.
Saa olla vapaasti eri mieltä, uurnalle se ei minua vieläkään saa. Toivon kovasti, että ikäargumentit jätettäisiin tällä kertaa kommenttiboksin ulkopuolelle, kiitos.
Edit: Kiitoksia kaikille runsaasta kommenttitulvasta! Tämä postaus sisältää oman mielipiteeni aiheeseen, enkä kannusta ketään olemaan äänestämättä. Moni ymmärsi, että haluaisin poistaa tukia ja laittaa kaikki selviytymään oman onnensa nojalla ilman yhteiskunnan tukea. Juuri tätä en halua, koska olen itse edustanut valtiomme heikoimpia työttömän yh-äidin mamu-lapsena. Koska olen itse varttunut sosiaaliturvalla, niin osaan arvostaa nykyistä järjestelmää ja haluaisin pitää se jatkossakin mahdollisimman reiluna. Nykyisen elämäntilanteeni huomioonottaen, ampuisin kuitenkin itseäni jalkaan olemalla kallellaan vasemmalla. Juuri siksi en äänestä - osassa mielipiteitäni kannatan vasemmistoa ja osassa oikeistoa. Tässä tapauksessa on erittäin hankala löytää edes sopiva puolue, ehdokkaasta puhumattakaan!
p.s. Kaikki puoluetta/ehdokasta/järjestöä mainostavat kommentit ja linkit joutuvat suoraan roskakoriin!