Turun Kaupunginteatterin Meganin tarina -nuorisoproduktiosta kirjoitin täällä.
Ennen itse esitystä osallistuin Logomossa järjestettyyn keskustelutilaisuuteen, jonka aiheena oli näytelmän teeman mukaisesti nettikiusaaminen. Ilmiö on ensinnäkin olemassa ja toiseksi laaja ja vakava, ja myös vaikeasti valvottavissa.
Paikalla keskustelutilaisuudessa oli nettipoliisi Riku Sukari, jolla oli ajankohtainen tieto kiusaamisesta eri sosiaalisen median kanavissa. Nettipoliisillakaan ei ole resursseja tehdä some-työtä täysipäiväisesti, vaan työ tehdään muun poliisityön ohella. Tarvetta varmasti olisi ihan kokopäiväisillekin nettipoliiseille. Tilaisuudessa käytiin nuorten suosimia sovelluksia läpi, mikä oli varsin hyvä lähtökohta, koska sovelluksia syntyy koko ajan uusia ja kolmekymppinen perheenäiti on jo auttamattomasti pudonnut kärryltä. Pahimmaksi kiusaamispaikaksi Sukari mainitsi Ask-palvelun, jossa siis on ideana se, että saa nimettömästi kysellä toisilta kysymyksiä.
Keskustelussa nousi myös keskeisenä asiana esiin vanhempien vastuu. Netissä pelikenttä on sen verran laaja, että vaatii kyllä jokaiselta hieman panostusta tutustua lasten ja nuorten some-maailmaan. Yleisöstä nousi kysymys yksityisyydensuojasta, joka monesti tulee esiin, kun mietitään, saako esimerkiksi lasten viestejä tai some-tilejä käydä lukemassa. Nettipoliisi Riku Sukari muistutti kuitenkin, että lastensuojelulaki menee aina yksityisyydensuojan edelle.
Tieto lisäsi jälleen kerran tuskaa, mutta eipä ongelmilta auta silmiäkään sulkea. Netinkäyttö on arkipäivää ja netissäkin kiusataan. Kiusaamista ei pidä missään nimessä hyväksyä pakollisena osana nettimaailmaa, vaan sen olemassaolo on hyvä jokaisen tiedostaa, jotta voimme myös ennaltaehkäistä sitä asianmukaisella tavalla.
Minä aloitan nyt sillä, että pyydän nettipoliisin Facebook-kaveriksi, jotta tiedän jatkossakin, missä mennään!
Keskustelutilaisuuksia nettikiusaamisesta ja sen ehkäisystä järjestetään Logomo-teatterin lämpiössä vielä to 12.3., ke 25.3. ja to 9.4. klo.17-18 ennen Meganin tarina -näytelmää.