Pari päivää olen tuskastellut tulevan kesätyöpaikan suhteen. Tilannetta paremmin kuvaisi sana tulematon. Pääsin tammikuun alussa ryhmätyöhaastatteluun erääseen yritykseen, ja pääsin kuin pääsinkin jatkoon. Sopivia paikkoja ei kuitenkaan ollut tarjolla, mutta helmikuun puolivälissä sain soiton. Yksi paikka oli auennut ja minut oli kutsuttu haastatteluun. Paikka kuulosti täydelliseltä minulle. Pystyisin hyvin tehdä vähäisiä tunteja koulun ohella, työpaikka olisi ollut kävelymatkan päässä ja työnkuva oli monipuolinen ja kiinnostava. Haastattelukin sujui hyvin ja kaiken kaikkiaan oli tosi positiivinen olo. Ehkä tämä paikka olisi minun?
Mutta ei. Sain eilen soiton, jossa sanottiin, että paikka oli nyt täytetty. Sen sai joku, joka pystyisi tekemään enemmän vuoroja kuin minä. Joku, joka ei todennäköisesti opiskelisi ja jolla olisi jo kokemusta. Varsin ymmärrettävää. Ehkä olisin haalinut itselleni liikaa tekemistä, etenkin kun lukion loppupelit häämöttävät edessä. Silti olen todella pettynyt. Minulla oli loistava mahdollisuus saada työpaikka opiskelujen ohella ja vielä kesätyöpaikkakin. En edes ajatellut hakea muualle. Virhe.
Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa todella monet kesätyöntekijät on jo päätetty ja jäljellä on vain murto-osa työpaikoista. Ei tässä kuitenkaan auta muu kuin etsiä töitä kahta kovemmin. On kuitenkin harmillista, kuinka vaikeaa on saada nuorena töitä ilman suhteita. Myöhemmin CV:tä katsotaan jo kummastellen, kun mitään ei ole tehty. Tästä aiheutuu noidankehä, sillä monet työnantajat arvostavat työkokemusta ylitse muiden ominaisuuksien.
Itse toivoisin, että yritykset uskaltaisivat palkata enemmän nuoria. Monet yritykset kannattavatkin tätä ideaa, mutta lopullisia päätöksiä työpaikoista ei tehdäkään yhtiöiden vuosikokouksissa. Päätösten takana on monesti yksittäinen osastonjohtaja tai yrittäjä, joille toivoisin lisää rohkeutta. Toki tässä taloustilanteessa kaikki työpaikat ovat kiven alla, mutta juuri sen vuoksi nuoria sakotetaan vielä enemmän. Työkokemusta ei kuitenkaan voi saada millään muulla tavalla kuin tekemällä töitä.
- Essi