Heippa! Edellispäivänä satuin juuri sopivasti olemaan liikkeellä auringonlaskun aikaan ja näky oli aika upea.
Vahvat pinkin ja punaisen sävyt piirtyivät muuten siniselle taivaalle. Jotenkin tuli jo keväinen olo. Talvella taivaskin mun mielestä näyttää niin erilaiselta. -Tai sitten vaan toivon niin kovasti, että olisi jo kesä ja kuvittelen keväänmerkkejä joka puolella! :D
Tiedätte varmaan sen tunteen kun tulee kylmästä, tuulisesta ulkoilmasta lämpimään kahvilaan, jossa herkullisten leivonnaisten tuoksut valtaavat nenän ja iloinen puheensorina kuuluu taustalla. Näin ystävääni Reettaa viikonloppuna ja oli kyllä mukavaa käydä kaakaolla Robertsissa. Vaikka se on myös teinien suosiossa, saatiin ihan rauhassa istuskella ilman häiritsevää taustamelua.
Nykyään todella usein pienen hetken paikallaan istuskelun jälkeen tulee jo sellainen olo, että ääh pakko lähteä jatkamaan koulujuttuja. Mutta olen yrittänyt nyt opetella välillä myös rauhoittumaan ja nauttimaan ystävien kanssa vietetystä ajasta ilman "huonoa omaatuntoa". Tällaiset rauhalliset kahvitteluhetket ovat oikein hyviä muistutuksia siitä, kuinka ihanaa on vain olla ja nauttia toisen ihmisen seurasta. Ei tarvitse katsoa kännykkää. Ei tarvitse seurata kelloa. Voi vain kuunnella ja keskittyä vuoropuheluun, jota joskus muistan kutsuttaneen keskusteluksi... Mihin ihmeeseen nämä hetket oikein katoavat?
Vaikka mobiililaitteiden mahdollisuudet ovat melkein rajattomat, koen jopa itse hieman ahdistavaksi kaiken somettelun. Toisaalta pidän siitä kovasti ja vaihtelen sujuvasti koulu-, yksityis- ja blogitileilläni vaikkapa Instagramissa. Toisaalta välillä herään siihen ajatukseen, etten ole tehnyt mitään konkreettista kuluneen puolen tunnin aikana. Tai jos todella konkreettisesti ajatellaan, niin olen tuijottanut pientä kämmenen kokoista ruutua.
Ei se elämä siinä pienen pienellä näytöllä tapahdu. Elämä tapahtuu siinä ympäristössä, jota me katsellaan kahden vielä pienemmän näytön kautta- nimittäin silmiemme.
Ei olla somesokeita eihän? Nautitaan toistemme seurasta niin tuntuu kivemmalta palata taas somen pariin niinä hetkinä kun se hyvältä tuntuu.