Haluaisin tehdä hyväntekeväisyystyötä, mutta aika ei tunnu riittävän edes omasta itsestä huolehtimiseen tällä hetkellä. Tiedän, että se muuttuu, kun lapsi ei ole enää vauva. Mutta halustani huolimatta keksin todennäköisesti jonkin muun syyn, sitten kun olisi aikaa. Kuten esimerkiksi sen, että oikeasta työstä saa rahaa. Voittaisinpa lotossa.
Haluaisin auttaa yksinäisiä ihmisiä, mutta olen ujo ja kömpelö sosiaalisessa kanssakäymisessä. En tiedä, mitä sanoa vieraalle ihmiselle. Pelkään, että kömpelyydessäni sanon jotain alentuvaa. Halustani huolimatta ne ole osallistunut ystävätoimintaan. Katso myös edellinen kohta.
Haluaisin auttaa konkreettisesti nälänhädästä kärsiviä lapsia (ja muistakin hädistä kärsiviä), muttei minulla ole vaadittuja taitoja. Ja olisinko henkisesti tarpeeksi vahva toimimaan katastrofialueella? Sen sijaan olen kuukausilahjottajana Unicefille ja SOS lapsikylälle. Saan edes jotain mielenrauhaa.
Haluaisin edistää ihmisten välistä tasa-arvoa ja pienentää yhteiskuntaluokkien välistä sosiaalista kuilua, mutta sen sijaan tuen toimia, jotka estävät tasa-arvon. Olen sitä mieltä, että hyvinvointivaltiossa ihmiset voivat olla tasa-arvoisia ja tasavertaisia, mutta silti toiminnallani aiheutan sosiaalista eriarvoisuutta. Esimerkkinä toimikoon sairaanhoito. Suomessa on kahden kerroksen väkeä sen suhteen, miten ihmiset pitävät huolta terveydestään tai hoitavat sairauksiaan. Kunnallisissa terveyskeskuksissa käyvät pääasiassa köyhät, työttömät, eläkeläiset ja maahanmuuttajat. Työssäkäyvillä on työterveyshuolto usein yksityisissä hoitolaitoksissa. Hyvä- tai keskituloisilla on hoitokuluvakuutukset, joten myös he käyttävät yksityisiä hoitolaitoksia. Ja sitten ovat ne liian sairaat (kuten minä), jotka eivät saa enää hoitokuluvakuutusta. Suomessa on siis niitä, jotka pääsevät samana päivänä lääkäriin, kun jotain kremppaa ilmaantuu. Kynnys hakeutua hoitoon on matala. Ja sitten on niitä, jotka joutuvat hakeutumaan päivystykseen akuuteissa sairastumisissa tai muissa asioissa odottamaan hoitoon pääsyä usein useita viikkoja. Aika selvää on, että vain akuutit vaivat tulevat hoidettua. En ota kantaa julkisen hoidon tasoon, sillä itselläni ei siitä ole kokemusta. Näyttää kuitenkin siltä, että koska julkisen terveydenhuollon asiakkaina ei ole kovin vaikutusvaltaisia ihmisiä, ei päättäjillä ole intressiä panostaa siihen. Tärkeintä näyttää olevat tehostaminen ja säästäminen, ei hoidon takaaminen sitä tarvitseville. Vaikka olen tätä mieltä, työskentelen itse vakuutusyhtiössä hoitokuluvakuutusten parissa. Ja otimme lapsellemme hoitokuluvakuutuksen. Koska meillä on siihen varaa. Ottaisin sellaisen itsekin, jos saisin, koska onhan se vain niin kivaa päästä nopeasti hoitoon.