Hiljalleen opiskeluarki on alkanut pyöriä, mutta ennen sen kuvailua vielä pari sanaa ilmoittautumisvaiheesta.
Käytännössä ensimmäiset viikot lukuvuotta ovat täällä juoksemista paikasta toiseen jonottaen. Me vaihto-opiskelija säästyimme perinteiseltä yliopistoilmoittautumiselta, useat jutut tehtiin puolestamme etukäteen, mutta paikalliset joutuvat jonottamaan päiviä eri asioiden vuoksi. Ensin läsnäolevaksi ilmoittautuakseen, sitten kursseille ilmoittautuakseen, sitten lukukausimaksun maksaakseen, sitten opiskelijakortin saadakseen, sitten hostellikortin saadakseen, sitten opiskeluviisumia hakeakseen jne. Enkä liioittele lainkaan sanoessani, että opiskelijat jonottavat päiviä. Ilmoittautuminen kestää pari viikkoa, jonka aikana opiskelijat lähinnä seisovat monia satoja metrejä pitkissä jonoissa. Päivän päätteeksi ihmiset häädetään koteihinsa vain tullakseen jonottamaan huomenna uudelleen. Viimeisenä perjantaina ennen kurssien alkua jono lukuvuosi-ilmoittautumiseen oli niin absurdin pitkä, että ulkopuolelta katsoessa teki mieli nauraa ja itkeä toisten puolesta yhtä aikaa.
Kurssit alkoivat virallisesti viime viikon maanantaina, mutta käytännössä osa kursseista odottaa edelleen alkamista erinäisistä syistä johtuen. Nitan muutama kurssi ovat olleet jäädyllä, sillä niille ei ole ilmestynyt opettajaa. Selvittäessään asiaa Nita päätyi lopulta laitoksen johtajan puheille, joka oli täysin hakoteillä opettajien puutteesta ja alkoi soitella ympäriinsä. Kursseille määrätyt opettajat vastasivat puhelimeen: ”Ei, en minä halua opettaa sitä kurssia.” Johtaja jopa kysyi ohi kulkevalta opettajalta, että ”Hei mites sinä, haluaisitko opettaa tätä kurssia?”, johon opettaja vastasi: ”Ööööm, en, minähän olen matemaatikko.” Noh, loppu hyvin kaikki hyvin, ainakin toivottavasti, laitoksen johtaja ilmoitti seuraavana päivänä, että sai järjestettyä kursseille opettajan, ja ne alkoivat eilen. Hämmentävää on, että paikallisten mielestä opettajan puute ja luokan ulkopuolella odottelu pari viikkoa turhaan, on täysin normaalia. Ilman Nitan kyselyä opettajaa tuskin olisi vieläkään.
Itselläni luokkien ulkopuolella turhaa odottelua oli onneksi vain muutamana ensimmäisenä päivänä. Hämmennystä sen sijaan ovat aiheuttaneet kurssiaikataulujen muutokset. Kursseja suunnitellessa lukujärjestyksen toki teki siten, että kurssit eivät ole samaan aikaan. Noh, taideaineissa aikataulut eivät ilmeisesti pidä paikkaansa lähes koskaan, eli ensimmäinen viikko oli minulla kurssien sumplimista yhteensopiviksi. Muutama kurssi on edelleen päällekkäin, mutta joudun vain olemaan pois luennolta vuoroviikon tai lähtemään hieman etuajassa.
Juuri aikataulusekaannuksista jne. johtuen kurssien muuttaminen on mahdollista vielä ensimmäisen kouluviikon ajan. Ilmeisesti niiden tiputtaminen on mahdollista myöhemminkin, mutta lisääminen ei niinkään. Laitoksen kanslian ovessa oli maanantaina lappu: ”Ilmoittautuminen on päättynyt. Muutokset tulevat voimaan viikon kuluessa. Jos unohdit ilmoittautua, tule takaisin toisessa periodissa.” Ja toinen periodihan tarkoittaa täällä ENSI SYKSYÄ. Eli too bad for you. Itsekin jouduin täyttämään kurssimuutoslapun ja odotan nyt jännityksellä menevätkö muutokset perille vai pitääkö vielä maanantaina mennä säätämään laitoksen kansliaan. Sinnekin on nimittäin varmaan JONO.
Vielä ekstrana asioiden hoitoon:
1. Aikakäsitys täällä on hieman liukuva. Se että jokin on valmis huomenna saattaa hyvinkin tarkoittaa kolmen päivän päästä.
2. Ihmiset pitävät tunnin mittaisen lounastauon, jolloin jopa ostoskeskuksen suhtsuuret kaupat sulkevat ovensa.
3. Internet kampuksella toimii hyvin vaihtelevasti. Computer center ohjaa netin nopeutta käyttäjien mukaan mm. blockaamalla Facebookin kiireisinä aikoina.
4. Tulostus kampuksella on osoittautunut varsin haastavaksi. Itse en ole saanut koneita hyväksymään rahojani, joten en ole saanut tililleni rahaa. Nita sen sijaan selviytyi tästä vaiheesta, mutta hänellä tietokoneiden ja tulostimien välinen yhteys ei ole suostunut yhteistyöhön. Eli oi Aleksandria, tunnut niin kovin helpolta.
P.s. Huolimatta asioiden paikoittaisesta epäkäytännöllisyydestä ovat lähes kaikki valitsemani kurssit todella mielenkiintoisia ja opettajat asiantuntevia. Hämmennystä on lähinnä aiheuttanut esimerkiksi erään luennoitsijan ”hieman epäselvä” aksentti. Mutta eiköhän siitäkin päästä yli.
P.p.s. Loppukevennyksenä Miss H, jota kävin katsomassa keskiviikkona Warehouse Theatre:lla. Paikka on kai jollain tapaa Windhoekin iltaelämän keskus. Warehousella on joka ilta jotakin toimintaa: keikkoja, karaokea, runoutta jne.