Kun nyt voisin alkaa nimittää itseäni jo byrokratia-, työttömyys- ja toimeentulokriisien konkariksi, niin on ihan pakko suitsuttaa, että kyllä vaan kaikista paras palvelu on ollut tähän mennessä ehdottomasti Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa. Tällä tarkoitan sitä, että asiaani kuunnellaan, kysymyksiini vastataan ystävällisellä äänensävyllä, ja työntekijät onnistuvat ainakin välittämään minulle sen kuvan, että heitä oikeasti kiinnostaa asiakkkaansa ja heidän hyvinvointinsa. Minua ei pidetä tyhmänä, moitittavasti käyttäytyvänä ja säälittävänä kortistoon turhaan korkeakoulutettuna pilipali-palapelityötyyppinä, joka häiritsee työkasaansa hautautuneita virkailijoita, vaan sinä joka oikeasti olen - matalapalkkaisesta ja liikakoulutetusta alasta sekä työttömyystilanteesta johtuen (toivottavasti) tilapäiseen taloudelliseen ahdinkoon joutunut ajatteleva ja tunteva virkailijoiden kanssa samalla viivalla seisova ihminen, joka yrittää tehdä parhaansa paremman huomisen eteen. Kiitokset tästä sosiaalivirastolle!
Puhutaan usein siitä, että ihmiset häpeävät köyhyyttään, eikä rahasta ja toimeentulosta pitäisi puhua negatiiviseen sävyyn, jos on näennäisesti hyväosainen (kuten suomalaisten voidaan katsoa olevan maailman mittakaavassa). Mutta nimenomaan näistä asioista pitäisi puhua. Avoimesti. Jossain vaiheessa sekin raja menee vaan rikki, ettei jaksa enää välittää mitä muut ajattelevat. Minua ei haittaa, vaikka kaikki saisivat tietää, että minulla ei ole tällä hetkellä varaa olla olemassa, ainakaan Suomessa, varsinkaan Helsingissä. Olenpahan täällä silti, kiitos yksityisen ja jo ylikuormitetun turvaverkkoni sekä kitsasteluelämäntyylini. Köyhyys ei tarkoita tapauksessani sitä, ettenkö olisi osannut ja yrittänyt järjestää omia asioitani, vaan sitä, että olen tehnyt pieniä virheitä byrokratiaviidakossa, on ollut paska tsägä, enkä ole mennyt oman elämäni kustannuksella heti sieltä mistä aita on matalin.
Tilanteeni on siinä mielessä onnekas ja näkymä optimistinen, että tiedän edes jonkinlaisen toimeentulon odottavan minua parin kuukauden päässä. Leivän leveys on ainakin aluksi varmasti samaa tasoa kuin opiskeluaikoina, mutta onpahan jotain mitä syödä. Olen kouluttautunut ja teen aktiivisesti asioita; en kärsi fyysisistä tai henkisistä sairauksista (mitä nyt katkeroituminen ja turhautuneisuus yrittävät ottaa tällaisissa taloudellisissa takaiskuissa vallan), osaan käyttää internetiä ja siellä olevia palveluja keskivertoa paremmin (voi jumavee kun saisin kaikki kehitysideani ja palautteeni joskus kasattua yhteen) ja olen täysin työkykyinen. Minulla on läheisiä, joilta saan pyydettäessä apua erilaisissa muodoissa. Suhtaudun elämääni vastoinkäymisistä huolimatta positiivisesti, ja osaan nähdä myös itseni osasyyllisenä tilanteeseeni. Olisinhan voinut aina valita toisin, mitätöidä koulutukseni arvon ja lähteä huonoilla työehdoilla tekemään töitä, jotka eivät merkitse minulle mitään.
Vaan toista olisi, jos yksikin edellä mainituista asioista olisi kohdallani toisin. Mitä enemmän olen seikkaillut byrokratiaviidakossa, sitä selvemmäksi minulle on käynyt mitä ahdinko tarkoittaa. Miten pienillä asioilla sinne pääsee, ja miten moni siellä on. Olen vittumaisessa tilanteessa, mutten ole varmasti edes pahimpia tapauksia.
Hieman hirvittää julkaista tällainen kirjoitus, sillä tiedän sen antavan pahimmassa tapauksessa minulle stigmatisoivan leiman. Ehkäpä joku pitää minua epäonnistuneena ja säälittävänä pummina kun tulen itkemään tänne sitä miten järjestelmä on paska, mutta buuhuu. Olen elänyt muutenkin elämääni useamman vuoden lauseen "Noin 30% ihmisistä ei tule koskaan hyväksymään sitä mitä teet, teitpä mitä tahansa" pohjalta, ja se on helpottanut asioita huomattavasti.
Kuten sanottu, rajani on rikki, ja PMMP:kin sen sanoi - Se vaikenee joka pelkää. Toivon voimaa, jaksamista, onnenpotkuja ja uskoa parempaan huomiseen jokaiselle toimeentulonsa ja työttömyyden kanssa kamppailevalle kanssaeläjälle, tai oikeastaan koko Suomelle. Unohdetaan iänikuinen talvisotajauhanta ja keskitytään vihdoinkin siihen sotaan, joka on vielä edessämme - perusteellinen rakenneuudistus ja talouden elvyttäminen.
Vielä täältä noustaan. Muistakaa äänestää.