Ei niin pienikään byrokratinen vastoinkäyminen elämässäni yritti nujertaa minut ja toimintakykyni heti alkuunsa. Annoin sille pikkusormen, itkin, voivottelin ja raivosin (kirjallisessa muodossa - jätin julkaisematta), sitten täytyi repiä koko käsi irti ja siirtyä eteenpäin.
Moni asia toljottaa meikäläistä vielä kysymysmerkkinä tässä parin kuukauden ajan, mutta paikoilleenkaan ei voi jäädä ihmettelemään. Täytyy tehdä vieläkin enemmän, täytyy löytää keinot taistella. Pienenä helpotuksena sentään se, että eduskuntavaalit ovat ovella, ja tänä vuonna aion valita ehdokkaani ja puolueeni erityisen tarkkaan. Siispä bring it on, kaikki vaalikoneet ja ehdokkaat tänne vaan. Vastassanne on piinallinen ja laman runtelema köyhä, joka ei muuten aio enää pysyä kyykyssä. Kyllä minä pian teitä kusen takaisin linssiin. (Koin muuten tänään pienen onnistumisen, kun osasin itsenäisesti välttää jo kolme eri bisnesansaa. Vielä musta kunnon bisneshai leivotaan, ja tietysti musta tulee sitten kaikkien työttömien Robin Hood, joka palkkaa kaikki töihin kunnollisella palkalla, reiluilla työehdoilla ja hyvillä työsuhde-eduilla. No joo, on tässä vielä työsarkaa, mutta sitten kun se on mahdollista, aloitan nöyristä ja itseään vähättelevistä humanistitytöistä. Meitä itseään vähätteleviä on jo liikaa tällä planeetalla, ja me ansaitsemme parempaa. Parempaa liksaa ja enemmän arvostusta, etenkin itseltämme.)
Koska tämä viikko on ollut hiljaista hyväksymistä ja siirtymistä eteenpäin - tilanteeseen, jossa mulla ei ole varaa tehdä muuta kuin töitä - olen päässyt sentään eteenpäin myös omien alkubyrokratioideni suhteen. Kaikken pykääminen alusta asti itse on yllättävän hidasta hommaa, mutta työn suhteen olen aina ollut sitä mieltä, että hiljaa hyvä tulee, kunhan se tehdään deadlineen mennessä. Pöytäpaikan hankkiminen työhuoneelta oli niin oikea ratkaisu. Asioita pystyy prosessoimaan ihan eri tavalla, ja keskittyminen on aivan eri luokkaa kuin kotona. Hommat tulevat hoidetuksi, ja mikä parasta, kotiin voi lähteä hyvällä omallatunnolla. (Tai siis oikeasti mikä vieläkin parempaa, voin tulla ja mennä vielä tässä vaiheessa ihan niinkuin itseäni huvittaa.)
Tänään minuun osui myös yksi onnenpotku - kirjoitushommiin liittyvä sellainen - joten päätin yllättää sekä itseni että teidät, arvon lukijat, ja loihtia tänne uuden bannerin. Inspiraatiota hain Slayer-fontti "slaytanicista" (hähähää) ja kauniista kedon kukkasista. Sillä mikä sopisikaan tällä hetkellä yhteen paremmin kuin runotyttömainen hempeily ja saatanallis-perkeleellinen tykitys.
Räyhää ja rakkautta!