Olen kova tyttö verkostoitumaan. Näen sosiaalisessa mediassa mahdollisuuksia hyvään. Kerta toisensa jälkeen kuitenkin hämmennyn. Valtaisa määrä ihmisiä liittyy sosiaaliseen mediaan - vain ollakseen epäsosiaalinen. Argumentteina kuulee usein: "Mulla on oikeitakin ystäviä.""Minä en ala puolitutuille kertomaan mitään!""On vaarallista kertoa netissä asioistaan."
Vaikka minulla on kymmeniä kontakteja yksistään Facebookissa, minulla on silti myös oikeita ystäviä ja oikea elämä. Virtuaalinen kontakti on parantanut ystävyyssuhteideni tasoa, koska pysyn paremmin kärryillä siitä, mitä kenellekin kuuluu. Maailma on hektinen, en yksinkertaisesti ehdi kymmenien kavereideni kanssa kahville joka viikko, vaikka toki haluaisin ehtiä. Halutessani jakaa kuvia elämäntapahtumistani minun ei tarvitse lähettää viestiä jokaiselle kaverille erikseen. Voin jakaa kuvat esimerkiksi Facebookissa tai Instagramissa.
Netin turvallisuus puhuttaa - syystäkin. Sitä varten on olemassa yksityisyysasetukset. Mikäli ei tiedä, mitä ne ovat eikä lähipiiristä löydy ketään, joka voisi asiassa opastaa, on parempi jättää tekemättä tili someen. Ei ole samantekevää, mitä jakaa itsestään sosiaalisessa mediassa. Jos jakaa kaiken julkisena ja tykkäilee muiden julkisista päivityksistä, nämä klikkaukset löytyvät, kun sinua googlettaa. Kuka sinua googlettaisi? Esimerkiksi mahdollinen tuleva työnantaja. Tai vanhempasi. Vastaako jalanjälkesi netissä sitä mielikuvaa, jonka haluat itsestäsi antaa?
Sosiaalinen media kasvattaa merkitystään työnhaussa. Ei enää pitkiä sepustuksia, printattuja hakemuksia ja etanapostia. LinkedIn-profiilin luominen ja ajan tasalla pitäminen on tärkeää, jos hakee parhaillaan töitä. Moneen tehtävään voi hakea ainoastaan LinkedIn-profiilinsa kautta. Moni työ löytää tekijänsä nykyään verkostoitumisen kautta. Aktiivinen verkostoituminen on tärkeää. Hakuprosessit ovat kalliita ja aikaavieviä yrityksille. Miksi yritys ei palkkaisi sitä, jonka osaamisesta on kuullut verkostojensa kautta hyvää? Miksi lähteä etsimään neulaa heinäsuovasta, kun sopiva osaaja olisi yhden LinkedIn-huhuilun päässä?
"Jaoinpa minä taas paljon." Mutta mitä jaoit? Sen saman motivoivan kuvan kuin kymmenen muutakin vai sen saman 'Elämä on' -sivustolta napatun kuvan, jonka jakoi 900 muutakin? Näilläkin on paikkansa ja sijansa sosiaalisessa mediassa. Mutta jokainen voisi miettiä, millainen sosiaalinen media olisi kokemuksena, jos jokainen toimisi samoin kuin minä toimin. Kertoisiko kukaan itsestään mitään? Facebook kuihtuisi kasaan alle viikossa, jos ainoa, mitä sisäänkirjautussaan näkisi, olisi vain huumorikuvia toinen toisensa perään.
Suomalaiselle luonteelle sopii hyvin kyylänä oleminen. Onhan se hauskaa lueskella, mitä muille kuuluu, kuinka joku on taas töpännyt ja toinen mennyt naimisiin ja kolmas sai lapsen. Kahvipöytäkeskustelujen taso on parantunut, kun ujoimmillakin on takataskussaan uusia juoruja kerrottavaksi, jotka on voinut urkkia sosiaalisesta mediasta. Mutta miksi olla sosiaalisessa mediassa vain tarkkailijana? Sosiaalisen median kokemus jää varmasti vaillinaiseksi, jos ei jaa itsestään mitään.