Eilen YleX:n sisvuilla julkaistiin kohujuttu yksisarvisista. Juttu oli toki kritiikitön ja outo, mutta enemmän ärsytti välittömästi alkanut kivitys ja noitavaino. Twitterissä viestintäasiantuntijat twiittasivat kuola suuposkesta valuen VÄÄRYYDESTÄ ja naurettavasta journalismista.
Asiallisia ihmettelyjä oli toki myös, sellaisia johon asianosaiset tagattiin ja juttuun pyydettiin korjauksia. Pelkät somesormenheristelijät melusivat vain nostaakseen omaa häntäänsä osoittamalla toisten virheitä.
Markkinointi ja mainonta teki jopa uutisen siitä, että Yle mokasi ja viestinnän asiantuntijat paheksuvat sitä Twitterissä. Öh, mitä? Miksi toisen virhe on uutinen? Juttuun on jälkikäteen lisätty vastaavan tuottajan kommentit, mutta alkuperäisestä jutusta Ylen näkökulma puuttui täysin, samoin kuin mikään lisäinformaatio asiaan liittyen. Juttu oli ilmeisesti tehty vain pilkkamielessä, heti kun asiaa alettiin puimaan Twitterissä.
M&M halusi olla ensimmäinen julkinen kivenheittäjä.
C'mon Markkinointi ja mainonta, monestiko olette sortuneet itse samaan? Suhteellisen aktiivisena lukijana voin sanoa että monesti. Tiedotteita on mennyt ja menee sellaisenaan läpi hyvin usein. Muiden medioiden virheiden etsiminen ja riepottelu ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta on noloa, ei tutkivaa journalismia.
Tämä ärsyttää asiantuntija-aloilla eniten (erityisesti viestinnässä): jatkuva muiden mokilla mässsäily. Minäpä keksin, että tämä oli väärin. Minäpä olisin tiennyt miten tämä olisi pitänyt tehdä.
Entäpä jos sen sijaan, että jälkikäteen kerrotaan kuinka jonkun olisi pitänyt hommansa hoitaa, keskityttäisiin tekemään omat hommat hyvin? Kävisikö? Kiitos.