Istuin tällä viikolla Music Finlandin ja Favexin Unplugged Talk Show'n yleisössä kuuntelemassa keskustelua luovan työn markkinoinnista. Keskustelusta oli kuin olikin hyötyä itselleni, aloittelevalle yrittäjälle: taivaanrannanmaalarille, jolla on intohimoa ja joka uskoo itseensä, muttei oikein osaa päättää missä kaikissa asioissa. Päivästä inspiroituneena sain taottua päähäni ainakin seuraavat asiat, joita aion soveltaa nyt itseeni sekä yksityishenkilönä että elinkeinonharjoittajana:
- Pitää olla aito. Pitää olla intohimoa siihen mitä tekee.
- Kontaktien merkitys. Hanki lisää ja ylläpidä! (ts. muista käydä aina välillä ryyppäilemässä kollegojen kanssa. Jos et juo itse, muista juottaa ainakin kollegat.)
- "Sisältö, sisältö, sisältö. Paras tai vähintään helvetin hyvä."
Viimeinen lause oli siteeraus tilaisuuden juontaneen Riku Rantalan presentaatiosta, ja se loksautti omassa pääkopassani jonkin rattaan paikoilleen. Paskan voi aina pistää kauniisti koristeltuun pakettiin, mutta kyllä se haju tunkee sieltä läpi. Jälkimmäinen on puolestaan oma lausahdukseni, mutta huom., kuitenkin yksityishenkilönä, sillä sisäinen promoottorini käskee uskottelemaan kaikille, että paskankin voi myydä paketissa - heitellä sitä vaikka värivaloilla valaistuun ikkunanlasiin ja maalata sillä siihen kauniita kuvioita. Joltain se hajuaisti puuttuu aina kuitenkin.
En tiedä mitä omalla työrintamallani tulee tapahtumaan lähivuosina, mutta ainakin tiedän sen, että haaveeni on olla edesauttamassa juuri niiden parhaiden (tai ainakin helvetin hyvien) sisältöjen olemassaoloa. Olivat ne sitten musiikkia, draamaa, journalismia, kuvataidetta, kirjallisuutta, tapahtumia - I'll be there. Tämän päivän mediasisällöistä varmaankin karkeasti arvioituna noin 75% ylittää jo sellaisen paskasäkeistä kasatun ovenkynnyksen, että niitä kahtakymmentäviittä prosenttia tarvitaan tähän maailmaan kipeääkin kipeämmin. Riemuitsen, jos saan vielä joskus olla mukana kaivamassa kultakimpaleita. (Ja siksi muuten kaikkien hyvien sisältöjen tekijöiden kannattaakin olla muhun yhteydessä ja palkata mut agentikseen ja asianaisekseen, heh.)
Keskustelussa nostettiin kovasti esille Suomea hyvin negatiivisessa valossa. Ymmärrän täysin mikä täällä luovaa kansaa vituttaa, mutta ymmärrän myös sen, että kun jokin asia vituttaa toden teolla, sitä pitää ainakin pyrkiä muuttamaan. Vaikka sitten hammasta purren ja hiljaisuudessa kostoa hautoen, jos ei muu auta.
Ja ei tämä Suomikaan nyt aivan läpeensä paska maa ole. Emme ehkä ole maailman mittakaavassa kiireestä kantapäähän yhtä blingiä, mutta onpahan Suomi-neidon kaulassa kuitenkin melkoisen säihkyvä ja näyttävä kaulakoru. Tästä inspioituneena esittelen viisi helvetin kovaa nuorehkoa ja elossa olevaa suomalaista niin kutsuttua julkkista tai luovan työn tekijää, jotka ovat tehneet ainakin minuun lähtemättömän vaikutuksen henkilökohtaisemmalla tasolla.
1. Paula Vesala
Käsi ylös, kuinka moni katsoi Vain elämää? Ja käsi ylös, kuinka moni yllättyi Paulan lahjakkuudesta?
Kuva: Juha Selänne
Ei kuulkaas tarvitse edes viitata, sillä juttuhan ei todellakaan ollut mikään yllätys ainakaan niille, jotka ovat seuranneet Paulan uraa jo pidemmän aikaa. Mulle Paula on suomalainen esikuva numero 1, ja syitä on monia.
Paula on älykäs. Analyyttinen, herkkä, tinkimätön, vahva, uudistumiskykyinen ja hauska samassa paketissa. Lahjakas kirjoittaja ja muusikko, luultavasti myös kyvykäs dramaturgi - se taiteilija, jonka käyntikortista ei puutu J. Tyyppi tuntuu olevan erittäin perillä asioista, muttei tunnu ottavaan itseäänkään turhan vakavasti. Jos mun pitäisi valita yksi henkilö tekemään omasta elämästäni näytelmä, soundtrack tai jokin muu luomus, niin Paula olisi kyllä valinnassa hyvin vahvoilla. Paula Vesala for president!
Joitakin vuosia sitten pääsin reivaamaan lavalle Paulan ja Miran kanssa. Vieläkin hykertelen riemusta! Kuva: Heidi Räsänen
2. Ville Haapasalo
Kuva: Juha Metso
Harashoo! Onhan se nyt visssiin aikamoinen juoppo, mutta kukapa ei olisi, jos taustalla on noin uskomaton elämä ja elämäntyyli?
Villen stooreista on välillä hankalaa sanoa ovatko ne aina totta, mutta oli miten oli, uskon kuitenkin ja tunnustaudun mitä suurimmaksi Ville-faniksi. Ville on ainakin matkaohjelmiensa ja hänestä kirjoitettujen kirjojen perusteella ennakkoluuloton, ymmärtäväinen, hauska, spontaani, superystävällinen ja syvällinenkin tyyppi, jolle vaan sattuu ja tapahtuu mitä kummallisimpia asioita. (Tosin välillä toivon, että Ville voisi ottaa rauhallisemmin. Levätä ja varmistaa, ettei päädy ruumishuoneelle ennen aikojaan.)
Toivon, että Villen ohjelmien ja stoorien myötä hieman ennakkoluuloisemmatkin ihmiset pystyvät näkemään sen, että ihmiset ympäri maailman ovat pinnallisista eroistaan huolimatta melko samanlaisia. Jokaiseen maailman kolkkaan mahtuu upeita, välittäviä ja hyviä ihmisiä sekä murhanhimoisia juntteja ja vaarallisia valtarakenteita. Ja yksi matkaaja-Ville Haapasalo.
3. Riku Rantala
Kuva: Madventures/Gimmeyawallet Productions
Matkaajalinjalla jatketaan. Voe villu, jos osaisin tykittää sanahelinää tilanteessa kuin tilanteessa samaan tapaan kuin Madventuresista tutuksi tullut kreisi-Riku, niin olisin varmaan puhunut itseni jo jonnekin Kiinaan ja Kambodzaan kierteleväksi kylähullu-pummiksi ja tehnyt ehkä siitä kilpailevan ohjelman.
Monille Riku saattaa näyttäytyä jopa ärsyttävänä hahmona, jonka perimmäinen tarkoitus on vaan provosoida - ehkäpä sellaisena TRUU SUOMI ÄIÄNÄ, JOKA SANOO ASIAT JUST NIINKUN NE O. No, mulle Riku näyttäytyy erittäin tasapainoisena, hauskana, fiksuna, yritteliäänä, riskinottokykyisenä, seikkailunhaluisena ja sopivan anarkistisena ihmisenä sekä mediapersoonana.
Kun kuulin Rikua lavalla juontajana, haastattelijana ja paneelin vetäjänä, arvostukseni kasvoi entisestään. Koomisuus, itseironia, verbaalitykitys, asiallisuus, nokkeluus ja vuorovaikutustaidot huipussaan. Ihminen on kyllä niin oikealla alalla ja pistää itsensä likoon. Arvostan.
4. Kaikki naiset, jotka työskentelevät jossakin perinteisesti miesten omistamassa ammatissa eivätkä silti luovuta.
Kaija Saariaho, credit unknown.
Jos rakastan jotakin asiaa Suomessa, niin se, että täällä harvoin vainotaan ketään sukupuolen, sukupuoliroolien ja niistä poikkeamisen perusteella. Vaikka asiat tuntuvat olevan melko hyvin moneen muuhun maahan verrattuna, ei tätäkään paikkaa voi vielä kutsua tasa-arvon lintukodoksi.
Eräs parhaista 24/7-harrastuksistani on bongata seksismiä kaikista arkielämän tilanteista, julkisista puheista, ihmisten vuorovaikutuksesta ja erilaisista mediasisällöistä. Eikä tule varmaan kenellekään asioita pohtivalle yllätyksenä, että näitähän piisaa. Ihmiset ovat niin kuuroja ja sokeita arjen seksismille, etteivät enää edes tunnu kavahtavan. Tai sitten meitä ei vaan jaksa kiinnostaa.
Esimerkiksi musiikkibisneksessä perinteinen jaottelu tuntuu olevan se, että miehet hallitsevat ja luovat, naiset toimivat sitten kivoina pikku aputyttöinä. Miehet suunnittelevat ja päättävät, naiset toteuttavat ja hoitelevat vähän PR:ää. (Ei siis sillä, itsekin toimin kivana pikku aputyttönä ja PR-tyyppinä ja se on kivaa - mutta vanhat rakenteet jylläävät edelleen). Joka kerran kun tapaan naismiksaajan, naisen teknisenä tuottajana, naisen kitaristina tai rumpalina, naisen Suomen musiikkivientitoivona, ohjelmapäättäjänä, bändin mastermindina tai toimitusjohtajana, ylipäätään naisen, joka TEKEE, HALLITSEE ja LUO tavalla tai toisella, nostan sydämessäni hattua. Ja sama toisinpäin - lastentarhaopemiehet, mieshoitajat, kampaajamiehet ja muut, hyvä te! Rajat on tehty rikottaviksi, ainakin silloin kun kyse on sukupuoleen liitettävistä typeristä ja vanhanaikaisista stereotypioista.
Tämä asia nimittäin jaksaa ihmetyttää mua vuodesta toiseen. Noin 99% musiikin parissa työskentelevistä miehistä (ainakin niistä, joita olen itse tavannut) ovat fiksuja, kannustavia ja hyvin muutokseen asennoituneita - uskaltaisin väittää, että heillä ei ole mitään sitä vastaan, että naiset ottaisivat enemmän kiinni asioista, joista heidän ei ole perinteisesti ajateltu olevan kiinnostuneita. Silti mikään ei tunnu muuttuvan. En tiedä mistä tässä kaikista eniten kiikastaa, mutta musiikkialan näkökulmasta nostaisin varovaisesti syyttävää sormeani kohteeseen nimeltä musiikkikasvatus ja musiikkielämän rakenteet. Juuri musiikkikasvattajan tulee mielestäni olla perillä näistä rakenteista, ja yrittää aktiivisesti rohkaista ja ohjata tyttöjä ja naisia sellaisiinkin aktiviteetteihin, joiden parissa heitä ei ole perinteisesti nähty. (Ah, voisin muutenkin jauhaa musiikkipedagogisista näkemyksistäni ja kokemuksistani hyvän tovin. Ehkä vielä joskus.)
5. Jussi Vatanen
Noniin, nyt kaikki sen saa tietää - Jussi ai lav juu!
Kuva: Lehtikuva
Okei joojoo, joku putousmeno ja niin pois päin, mutta jos joku henkilö saa mut hymyilemään pelkällä olemassaolollaan, niin pakkohan siitä on tykätä. Tykkäämiseni saavutti nolon huippunsa silloin kun painoin puhelimeni send-nappia ja äänestin Karim. Z. Yskowiczia voittoon Putouksen finaalissa silloin joskus.
Tervetuloa vaan liittymään monipäiseen pilkkakuoroon, mutta tätä en häpeä! Jussi oot ykkönen! Toiset diggaa lätkäpelaajista, toiset Jussista.
Kuva: MTV3
Ja pitäähän kaikilla olla joku hölmö teinifanituskohde, vai mitä? Uh, ihana somelainen Jussi!
Eli kaikki te, jotka murehditte, miten Suomessa kaikki on niin paskaa, niin muistetaan, että on täällä paljon hyvääkin. Timantit täytyy vaan osata kaivaa maan alta, ja niitä täytyy muistaa vaalia. Eikä oma listanikaan tietenkään tähän lopu.
Lopuksi haluaisin esittää teille kysymyksen - en siksi, että nykyään blogimaailmassa kuuluu esittää loppuun jokin kysymys saadakseen lisää kommentteja ja keskustelua aikaan, vaan siksi, että olen aidosti kiinnostunut asiasta ja toivon teiltä vastauksia:
Ketkä ovat mielestänne tällä hetkellä niinsanotusti hyviä julkkiksia? Miksi?