Ties kuinka monennen kerran jo vuoden ensimmäisenä kuukautena on pitänyt melkein alkaa painimaan aggressiivisten nuorten miesten kanssa. Näkee kaukaa ettei voi kaljaa myydä, kun sen lisäksi todennäköisesti jotain lääkärin määräämääkin on napattu. Aloin muistella omaa lapsuuttani. Silloin näkyi iloisiakin juoppoja. Joo joo, on ne ryppymiehet aina olleet pahan hajuisia, ennalta arvaamattomia ja kauttaaltaan sellaisia tyyppejä joita vanhemmat käskevät kiertämään kaukaa. He eivät kuitenkaan missään muistikuvissa olleet samassa määrin niin helvetin pelottavia, kuin nykyisin kohtaamani tapaukset.
Parinkymmenen vuoden takaa palaa mieleen paikallinen parivaljakko joita kutsun Matiksi ja Eeroksi. Nämä sedät olivat the real thing. Raakaa kossua puiston penkillä vuoden ympäri pois lukien kovimmat pakkaset. Samassa puiston tyngässä kävi luonnollisesti naapuruston mammat rattaidensa kanssa. Eivät sedät missään suosiossa olleet, mutta kun he suurimmaksi osaksi käyttäytyivät hyvin (kun eivät aamulla olleet vielä juoneet viinojaan loppuun), uskalsivat mammat antaa lastensa leikkiä näiden paatuneiden alkoholistien ulottuvilla.
Iltojen hämärtyessä ja viinan vähentyessä, näistä kahdesta kuoriutui esiintyviä taiteilijoita. He alkoivat laulamaan iskelmiä (Puhelinlangat Laulaa oli ehdottomasti heidän like listallaan), myöhemmin suunnaten autotietä kohden. Välillä keskellä tietä ja välillä tien vieressä, Matin ja Eeron nortin vuoraamista kurkuista tuli aivan kelpoa säveltä. Autoilijoita eivät esitykset miellyttäneet, ja meitä pieniä poikia show tietysti huvitti. Uskon, etteivät he autotielle vahingossa kerta toisensa jälkeen eksyneet. He halusivat yleisöä ja sieltähän se löytyi. Kuten arvata voi, olivat herrat myös poliisin vakioasiakkaita paitsi silloin ei poliisi käyttänyt pehmeää nimitystä "asiakas" juoppoputkan vakkareista. Matilla ja Eerolla oli saman kutsumuksen omaavia kamua, jotka kävivät vierailevina tähtinä raikaamassa halvan Aurora-punaviinin voimalla. Kaikilta löytyi tietysti kunnon röökimiehen ääni kyllästettynä iholla joka kiilsi kuin vanha nahka. Ketään heistä ei tarvinnut pelätä, vaikka juominen vei usein jalat alta. Enemmän itselleen olivat vaaraksi kuin muille.
Nykyisin lähes kaikki juopot kantavat jatkuvasti kasvoillaan sellaista tuskaa ettei mistään ilon häivästä ole edes ripausta mukana. Juuri nuoret 20-35-vuotiaat miehet vaikuttavat täysiltä zombieilta. En ole lukenut tilastoja tai artikkeleita, mutta omat kokemukset laittavat paljon nousevan sekakäytön piikkiin. Avoimesti huuhdotaan ostetuilla kaljoilla kaupan edessä pamit alas. Sitä ihmettelen eniten. Mikä tekee tämän päivän juoposta niin masentuneen, että he tarvitsevat lääkkeistä kyytiä ryyppämiseensä?