Olen hieman myöhässä kirjoittamassa asiasta, mutta parempihan se on kirjoittaa myöhään kuin ei milloinkaan. Eduskunnassa meni perjantaina 28.11. 2014 läpi sukupuolineutraali avioliittolaki. Minusta se kertoo jotain todella hyvää suomesta, että samaa sukupuolta olevat voivat mennä naimisiin keskenään. Se liittyy oleellisesti ihmisoikeussopimuksiin, että voi mennä naimisiin kenen kanssa haluaa. Saa, rakastaa ihan vapaasti, ketä oikeasti rakastaa. Seksuaalioikeudet kuuluvat näin ollen kaikille.
Joskushan homoihin on suhtauduttu, kuten pahimmillaan joihinkin rikollisiin. Homoutta on yritetty parantaa ja sitä on pidetty sairautena. Tämän yleisen asenteen on varmasti vaikuttanut siihen, miten homot ovat kokeneet itsensä. Psykoanalyysin aikana homoseksuaalisuuden on katsottu johtuvan vahvasta äidistä ja heikosta isästä. Tästä vähemmistöön kuulumisesta on seurannut häpeää, ja homoseksuaali on voinut kokea häpeällisenä tunnustaa oman suuntautumisensa esimerkiski omalle perheelleen tai ystäväpiirilleen. Muistan, kun kouluaikoinani homo oli pikemminkin haukkumasana. Mahtavaa, että olemme viisastuneet noista ajoista. Ihanaa, että yksilö saa rakastaa ketä haluaa, erilaisuus ei ole vika, vaan rikkaus. Olemme kaikki muuten homosapiensseja, eli olemme kaikki jossain mielessä homoja.
