“Parisuhteen merkitys ihmisen hyvinvoinnille on valtavan iso. Se, että kokee turvaa toisen ihmisen lähellä, tekee vahvaksi ja luo eheyttä. Se, että kantaa mielessään rakasta ihmistä, tuo voimaa. Mutta eroon joutuminen rakkaistaan ja perheen hajoaminen on yksi traumaattisimmista asioista, joita ihminen voi kohdata.”
Täällä Lilyssäkin on keskusteltu tällä viikolla vilkkaasti uupumisesta, jaksamisesta ja siitä, mistä voi saada tukea silloin, kun on vaikeaa. Kun parisuhteessa on ongelmia, jotka heijastuvat koko perheen elämään, yksi osoite apuun on Kirkon perheneuvonta. Palvelu oli itsellenikin aiemmin täysin tuntematon, mutta pääsin eilen osallistumaan tilaisuuteen, jossa tästä työstä kerrottiin lisää. Alun lainaus on Espoon perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Anne Anttosen eilisestä esityksestä.
Kirkon perheneuvonta täyttää tänä vuonna jo 70 vuotta. Työ sai alkunsa vuonna 1944 eli heti sodan jälkeen. Tilanne monissa perheissä oli tuolloin hurja: Sota jatkui ihmisten mielissä ja kotona oli usein totuteltava puolisoon, jonka mielenmaisema oli täysin vieras. Toisissa perheissä vaiettiin täysin, toisissa taas käynnissä olivat jatkuvat, rajut riidat. Avioerot olivat hyvin tavallisia. Perheneuvonta perustettiin, koska kirkko halusi tukea sodan jälkimainingeissa kamppailevien parisuhteita.
Nykyään perheiden ja parisuhteiden haasteet ovat tietenkin hyvin erilaisia kuin sodan jälkeen, mutta neuvonnan ja keskusteluavun tarve ei ole seitsemässäkymmenessä vuodessa kadonnut mihinkään. Päinvastoin. Kirkon perheneuvonta palvelee nykyään vuosittain yli 17 000 asiakasta. Tulijoita olisi toki paljon enemmänkin.
Perheneuvonnan suurin asiakasryhmä tänä päivänä ovat 30–39 -vuotiaat pienten lasten vanhemmat ja merkittävin toimintamuoto on pariterapia. Ruuhkavuosiaan elävät nuoret aikuiset kokevat usein painetta monelta suunnalta ja erityisesti parisuhde jää tällöin helposti arjen jalkoihin. Se ei kuitenkaan ole ihan pieni asia, sillä pahimmillaan ongelmat parisuhteessa saattavat viedä ihmiseltä paitsi työkyvyn, myös kyvyn hyvään vanhemmuuteen. Siksi perheneuvontatyössä priorisoidaan perheitä, joissa on pieniä lapsia.
Olennaista työssä Anttosen mukaan on, että perheneuvontaan saapuville ei anneta valmiita “hyvän elämän reseptejä”, vaan kuunnellaan rauhassa ihmisten hätää ja ahdistusta.
"Haluamme tarjota perheneuvontaan tuleville kiireettömän kokemuksen. Pysähtyä kiireisen ja tehokkaan elämän keskellä”, Anttonen kuvaili.
Miten yksinkertaiselta kuulostavia asioita – pysähtymistä, kuuntelua, ihmiseen keskittymistä. Ja millainen merkitys niillä voikaan olla ihmisten ja parisuhteiden hyvinvoinnille. Sillä, että joku kuuntelee ja auttaa näkemään selkeämmin, mistä ongelmassa on kyse. Parhaimmillaan keskustelu voi auttaa nopeastikin selvittämään parisuhteen solmut ja löytämään taas suhteen yhteisen tilan. Joskus työ taas voi viedä enemmänkin aikaa, jos selvitettävänä on runsaasti menneisyyden taakkaa.
Olin todella vaikuttunut perheneuvontatyön esittelystä sekä työstään kertoneen henkilökunnan asenteesta ja otteesta. Miten mahtavaa työtä he tekevät perheiden ja parisuhteiden hyvinvoinnin edistämiseksi! Kirkon perheneuvonta on maksutonta ja avointa kaikille, perhemuodosta ja elämänkatsomuksesta riippumatta. Se, että neuvonnan tarjoaa kirkko, ei näy itse työn sisällössä tai työtavoissa.
Olen itse eronnut evankelis-luterilaisesta kirkosta kahdeksan vuotta sitten, mutta kuunneltuani eilistä esitystä mieleeni alkoi kuitenkin hiipiä ajatus: Pitäisikö liittyä takaisin kirkon jäseneksi? Jos näin hienot ihmiset tekevät näin tärkeää työtä, eikö minunkin pitäisi tukea sitä jotenkin?