Mies istui sohvalla tässä eräs ilta ja katseli telkkua, josta oli hetkeä aiemmin tullut jotain hääaiheista. Itse touhusin jotain aivan muuta ja kuulin kun mies sanoi sohvalla hiljaa, että hän on kyllä ihan lapsesta asti toivonut kirkkohäitä. Tämä pysäytti.
Itse en ole liiemmin kirkkohäistä välittänyt, sillä en ole koskaan kuulunutkaan kirkkoon enkä liiemmin ole kirkkohäissä ollut vieraanakaan. Toki mielestäni kirkko on aina ollut sellainen arvokas paikka vihkimiselle. Koska olen elänyt (ja osittain elän edelleen, tämän vuoksi) siinä kuvitelmassa, ettei minua kirkossa suostuta vihkimään, niin olen totuttautunut siihen ajatukseen ettei minun edes kannata kirkkohäistä haaveilla. Nyt kuitenkin kuullessani miehen haaveesta, alkoi minusta tuntumaan, että on aika epäreilua, jos hän joutuu minun vuokseni luopumaan tuollaisesta lapsuuden haaveestaan.
Elättelen mielessäni toivoa siitä, ettei minulta vaadittaisi kirkkoon liittymistä, olenhan baptistina kuitenkin kristitty. Olen kuitenkin nyt alkanut punnitsemaan myös sitä vaihtoehtoa, että liittyisin kirkkoon. Mutta onko kirkkohäät oikeasti riittävä syy liittyä kirkkoon?
Itse koen, että on valheellista liittyä kirkkoon, tunnustaa kirkon usko jne. vain jotta saa kirkkohäät. Silti olen valmis tämän tekemään, jos mies haluaa kirkkohäät ja kirkko ei muuten suostu meitä vihkimään. Jotenkin kuitenkin koen, että kirkkoon tulisi liittyä vain, jos vahvasti kokee evankelis-luterilaisen kristinuskon omakseen. Itse olen kristitty, mutta en koe ev.lut. kirkon jäyhää menoa omakseni lainkaan. Pidän kyllä joulukirkosta ja kirkkohäistä, mutta riittääkö se?
Nykyään on trendikkäämpää erota kirkosta kuin liittyä siihen. Tunnen, että jos päättäisin kirkkoon liittyä ei ympäröivä yhteiskunta ehkä ymmärtäisi kantaani ja tiedän, että lähipiirini kyseenalaistaisi koko jutun täysin.