Ajatukseni pohtia omaa rahankäyttöäni myös yhteiskunnallisina valintoina lähti kovin synkistä mietteistä. Olin koulutuksessa, jossa käsiteltiin mm. ihmiskauppaa, niin työn kuin prostituutionkin kannalta. Olen jo aiemmin lukenut aiheesta kirjan, jossa käsiteltiin ilmiötä maailmanlaajuisesti, tutkimuksen kautta. Valitettavasti en muista millään kirjan nimeä - se oli todella hyvä, sillä se ei juurikaan käsitellyt yksittäisiä tapauksia tai sortunut asian käsittelyyn empatiaan vetoamisen kannalta. En näe empatiaan vetomaista ilmiönä pahana - uskon, että ihmisten tahto edistää ihmisoikeuksia (ja eläinten oikeuksia!) lähtee varmasti siitä, että tiedostaa muiden kärsivän. Kun tiedostaa ensin tämän ja tuntee tuskaa muiden puolesta, voi lähteä pohtimaan, mikä olisi fiksu tapa toimia kärsimyksen ehkäisemiseksi ja hankkia aiheesta lisää tietoa. Kouluttajamme esitti osionsa päätteeksi varsin murheellisen videon aiheesta - varoitan, että tämä video aiheuttaa käsittämättömän surullisen olon, mutta ei sisällä yksityiskohtaisia kohtauksia ja on näytelty. Kouluttajamme ehdotti "älä osta mitään"- päivän lisäteemaksi "älä osta seksiä" tai tue ihmiskauppaa. Nieleskelimme kaikki kyyneliä nähtyämme tämän. Väki ei suinkaan ollut aiheesta tietämätön - mukana oli katupartioitten ja sosiaalityön ihmisiä.
Videon alla oli aiheeseen liittyvää keskustelua, jossa väitettiin, ettei Suomessa ole ihmiskauppaa. Kiinnostava väite, kun kentältä kuuluu muuta. Kuten kouluttajamme sanoi: "suomalaiset sulkevat silmänsä tältä aiheelta uskomattomalla sisulla".
Hyvä pointti keskusteluissa oli toki se, että ihmiskauppa ei ole vain prosituutiota. Prostituutioon pakottaminen on ihmiskaupan vakavampi muoto - jos vertaa sitä, että on pakotettu tiskaamaan tai on pakotettu myymään seksiä. Pahempaa olisi varmasti vain elinkauppa. Ja yksi osio on tietysti lasten myyminen adoptioon. Myös suomalaisia on myyty ihmiskauppaan - tästä on annettu tuomioita. Keisseistä en tiedä sen tarkemmin.
Video laittoi miettimään myös omaa ostoskäyttäytymistäni tarkemmin. Mitä tuen, kun ostan? Tiedän, etten voi olla täydellinen ja ja tehdä täydellisen eettisiä valintoja aina, se on täysin mahdotonta. Mutta voisin olla tarkempi edes suurissa linjoissa ja ainakin vilkaista asiaan perehtyneitten ihmisten kirjoituksia aiheesta. Haluaisin ainakin valita kosmetiikkaa, jota ei ole testattu eläimilla ja ostaa vaatteita, joiden valmistajat eivät teetä niitä räikeän epäeettisissä oloissa. Koska rahankäyttöni on valtaa.
Käyttämällä rahaa tuen pahimmillaan räikeää elävien olentojen kärsimystä aiheuttavaa toimintaa. Siihen verrattuna femma Amnestylle kuussa on kuin äyskäröisi venettä pikkulusikalla ja toisella kädellä repisi tulppaa pohjasta irti. Seuraava porjekti: oman tietoisuuden lisääminen, mutta ilman fanatismia ja muiden syyllistämistä. Oma toiminta, oma vastuu.
Mä voin toimia!
Unsplash.com//Matthew Wiebe