Tammerkoski on tyhjä, joten tamperelaisessa vesilasissa myrskyää.
Kaikki alkoi siitä, kun tamperelainen Sivumaku-bloggaaja Jani Kinnunen jakoi bloginsa FB-sivulla raflaavan ravintola-arvostelun uudesta Pikkubistro Kattilasta. Moni, itseni mukaanlukien, yllättyi tylyttävästä tekstistä ja paikoin aika nihkeistäkin sanavalinnoista. Tamperelaiset ravintoloitsijat nousivat fb-postauksen kommenteissa vastarintaan ja asiaa puitiin Sivumaun lisäksi ainakin Arto Rastaksen omilla sivuilla ensimmäisen kerran tässä ja toisen kerran tässä kirjoituksessa. Pian kommentointi kääntyi eipäs-juupasteluun siitä, saako kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa ravintoloista ja onko keittiömestareilla tai ravintoloitsijoilla oikeus puolustautua. Keskustelu sai paikoin jopa vähän absurdeja piirteitä, kun ravintolakeittiötä alettiin vertaamaan leikkaussaleihin ja ravintola-arvosteluja potilaskertomuksiin. Koska tästä samasta asiasta on nyt jaanattu jo Henri Alénin Washington Post -jutussa ja keittiömestari toisensa jälkeen kieltää omien ravintoloiden arvostelun eat.fi:ssä, en malta enää olla hiljaa.
Kuten Rastaksen FB-sivullekin kommentoin, menee koko keskustelussa iloisesti sekaisin puuro ja velli. Puhutaan somesta, vaikka tarkoitetaan blogeja. Teilataan koko eat.fi, vaikka haluttaisiin sivustolta vain joustavampaa palvelua ja laadukkaampia arvosteluja. Kielletään lopulta kaikki ja otetaan nokkiin asioista, kun ei muutakaan keksitä. Ja pakko sanoa, että äitinä mä olen alkanut ymmärtää mistä tässä on kyse: mulle oma lapsi on maailman tärkein, jota puolustan kynsin ja hampain tarpeen niin vaatiessa. Mun on todella vaikea kestää kritiikkiä tai arvostelua lapsestani - neuvolassa en pysty käymään enää yhtään, kun en halua nähdä niitä käyriä ja mittareita. Ravintoloitsijat ajattelevat näin omista paikoistaan - samoin, kun minä pystyn sulattamaan ystävällisen ja asiallisen kritiikin (juuri ja juuri), pystyvät ravintoloitsijatkin tähän. Mutta silloin kun mennään henkilökohtaisuuksiin, asia muuttuu täysin.
Moni ravintoloitsija on peräänkuuluttanut gastronomian tuntemusta ihmisiltä, jotka heistä kirjoittavat. En hyvällä tahdollakaan saata uskoa, että tällä tarkoitettaisiin kaikki asiakkaita, joista varmasti valtaosa heittää kokemuksestaan jonkun kommentin omalle facebook-sivulle tai instagramiin. Tai ainakaan en halua uskoa, että ravintoloitsijat olisivat näin lyhytnäköisiä: positiivinen pöhinä somessa ravintolan ympärillä on nykyään varmasti elinehto ravintolan menestymiselle, joten olisi ihan idioottimaista rajoittaa kaikkea keskustelua.
Rivien välistä olen ollut lukevinani, että näillä vaateilla gastronomian tuntemuksesta tarkoitetaan nimenomaan niitä henkilöitä, jotka bloggaavat työkseen, saavat blogistaan palkkion tai muuten ylläpitävät blogiaan kaupallisen toimijan ylläpitämällä sivustolla siten, että blogilla on useita kymmeniä tuhansia lukijoita. Ja pakko myöntää, että tämän ajatuksen voin kyllä mielelläni allekirjoittaa. Itse koen, että ammatikseen (tai siihen rinnastettavassa suhteessa johonkin portaaliin tai kustantajaan olevan) bloggaajan on noudatettava paitsi hyviä tapoja ja journalistin ohjeita, myös perehdyttävä omaan alaansa ja osattava käsitellä sitä vähän laajemmassa mittakaavassa kuin vaan oman navan ympärillä. Tässä tapauksessa siis odotan, että henkilö, joka arvostelee ravintoloita, myös ymmärtää niistä jotakin.
Senpä vuoksi yritän itsekin välttää ravintoloiden arvostelemista ihan viimeiseen saakka. Mulla ei ole missään määrin kompetenssia arvioida ruokaa juuri sen kummemmin, kuin että se oli hyvää tai laadukasta. Tunnen erilaisia valmistusmenetelmiä lähinnä nimeltä, joten en koe olevani pätevä arvostelemaan tai arvioimaan sitä, onko joku ruoka valmistettu oikein vai väärin. Ja viineistä tiedän vielä vähemmän - vasta valkoviineihin tutustuva loppahuuli ei voi kirjoittaa arvostelua, jossa sanotaan puolta sanaa ravintolan viinilistasta.
Se mitä kuitenkin voin tehdä, on kertoa ravintoloiden tunnelmasta, kokemuksesta ja palvelusta. Voin mainita saaneeni herkullisia ja muistoja herättäviä makuelämyksiä Patronassa, juopuneeni sekä miehestä että viinistä Boulevard Socialissa tai tunteneeni oloni tervetulleeksi Kattilaan. Voin suositella omia lempparilounaspaikkojani, kuten Ravintola Leoa tai vinkata, että aamukahvitarpeen saa tyydytettyä erinomaisesti Kaffilassa. En kuitenkaan voi jakaa tähtiä, listata mikä kaikki meni pieleen, kritisoida viinipakettia tai kertoa, miten paljon paremminkin kampasimpukan voi paistaa.
Ja sama pätee putkitöihin, maansiirtokoneisiin, kuivakakkujen leipomiseen, valtamerialuksen ohjaamiseen tai vaikka siihen päiväkirurgiaan. Muut ovat ammattilaisia näiden ohjaamisessa tai tekemisessä, itse en ole. Itse osaan lähinnä ammattimaisesti fiilistellä ja nautiskella ruuasta. Siksi minä teen vain ja ainoastaan niitä asioita, ja jätän arvostelujen tekemisen itseäni paremmille kotikokeille, kuten nyt vaikka White Trash Diseasen Natalle. Natalla on ihan mahtava tyyli kirjoittaa; asiantunteva, mutta rento, enkä muista koskaan lukeneeni häneltä epäolennaisuuksiin keskittyvää arvostelua.
Niin ja vielä yksi juttu: lopettakaa se ravintoloiden testaaminen ja kokeilkaa vaihteeksi nauttimista. Saatatte yllättyä.