Docventuresin lanseeraama lihaton lokakuu meni vuosi sitten omalta osaltani vierestä seuraten, mutta kuluneen vuoden aikana olen kuitenkin tehnyt joitain parannuksia ruokailutottumuksiini: Vaihdoin “vapaan kanan munat” luomumuniin ja vähensin lihansyöntiä. Broileria syön enää hyvin harvoin, quorn on tullut ruokavalioon jäädäkseen. Suurin heikkouteni on edelleen juusto, rakastan sitä enemmän kuin elämää.
Nyt päätin maailmantuskissani ottaa itseäni niskasta kiinni. Olen tosin mukana vain höyhensarjalaisena, sillä sallin itselleni kalan, kananmunat ja maitotuotteet. (Jos olet yhtä ulalla kuin minä siitä, mitä kaloja oikein saisi syödä ja mitä taas välttää, kannattaa vilkaista WWF:n kalaopasta.) Omissa kokkailussa punaisen lihan puute tuskin aiheuttaa ongelmia, mutta ainakin Jyväskylässä yliopistoruokaloiden kasvisruokatarjonnassa olisi paljon parannettavaa: proteiinia ja makua on usein niukasti, ja yleensä kasvisvaihtoehtoja on tarjolla vain yksi. Onneksi on kasvisravintola Katriina, josta saa soppaa ja mahtavia sämpylöitä opiskelijahintaan.
Lipsumisten varalle olen varannut yhden valttikortin, ja se on Jonathan Safran Foerin teos Eläinten syömisestä. Olen hypistellyt kirjaa aiemminkin, mutta jättänyt sen lainaamatta ajatellen, etten kuitenkaan kestäisi lukea sitä. (Niin sitä pitää!) On ollut vaivattomampaa jatkaa entiseen malliin ja kulkea laput silmillä liiempiä ajattelematta. Tekojeni ja ajatusteni välillä on iso ristiriita: pidän itseäni hyvin eläinrakkaana ihmisenä ja tiedän kyllä nytkin jo aivan riittävästi lihan tehotuotantoon liittyvistä epäkohdista, mutta konkreettiset teot ovat jääneet vähäisiksi.
Yksi esimerkki: Jokin aika sitten Ylen uutisissa oli juttu pienestä maatilasta, josta oli mahdollisuus ostaa kokonainen porsas ja seurata sen kasvua teurasikään asti. Porsailla oli runsaasti liikkumistilaa, ja ne saivat olla ulkona. Silti ensimmäinen ajatukseni oli, etten itse kykenisi katsomaan silmästä silmään eläintä, jonka tietäisin päätyvän lautaselleni. Mutta hetkinen, tämähän on aivan nurinkurinen ajatus! Syön säännöllisesti tehotuotettua lihaa, vaikka tiedän eläimen kärsineen. Silti karsastan ajatusta siitä, että joutuisin kohtaamaan lihoiksi pistettävän possun, vaikka sillä eläessään olisi ainakin tehotuotettuihin tovereihinsa verrattuna hyvät oltavat.
Selkäranka, missä olet!
Haluaisin kasvaa ihmisenä siihen pisteeseen, että tekisin sellaisia valintoja, joista kannan täyden vastuun ja joiden seuraukset kykenen kohtaamaan. Välinpitämättömyys on kannanotto, vaikkei sitä sellaiseksi tarkoittaisikaan. Haluan sanoutua siitä irti.
Etenkin proteiinipitoiset kasvisruokareseptit otetaan ilolla vastaan.