"Katso kuvat meikittömistä julkkiksista!""Tältä julkkikset OIKEASTI näyttävät!". Tekoripsiä, huulipunaa, voimakkaita varjostuksia. Kuka päättää ja mitä päättää? Pidetäänkö meikitöntä naista epäpätevänä ja otetaanko hänen mielipiteensä voimakkaasti vastaan esimerkiksi töissä?
Olemme varmasti lähes jokainen törmänneet tilanteeseen, jossa ajattelemme näyttävämme kauheilta ilman meikkiä ja yritämme mahdollisimman paljon vain piiloutua ison kaulahuivin tai aurinkolasien taakse. Luikimme äkkiä kaupan kassalta ruokaostosten kera, katsekontaktia kehenkään erityisemmin luomatta, kotiin ja huokaisemme syvään kun voimme olla rauhassa.
Naiset ovat kautta aikojen ehostaneet itseään. Nykyään naistenlehdet keskittyvät joka numerossaan johonkin kosmetiikka-aiheiseen teemaan, kuten vanhenemisen estäminen tai kaksoisleuan piilottaminen aurinkopuuterilla. Yleensä sivun reunaan on laitettu vielä jotain tuotteita, joilla saavutat kyseisen lookin.
Kosmetiikasta ja meikkaamisesta puhutaan yleensä aina myönteiseen sävyyn ja luonnollista kauneutta (eli ihan au naturel) korostetaan hyvin harvoin. Meikittömyys koetaan katukuvassa homssuisena, välinpitämättömyytenä itseään sekä kanssakumppaneita kohtaan. Miksi näin on? Miksi naisten täytyy joka aamu herätä tuntia aikaisemmin, jotta ehtisi laittaa ripsivärit ja sutia posket lommolla poskipunaa? Emmekö voisi alkaa vaatia myös samaa miehiltä, onhan heilläkin tummat silmänaluset, punoittavat nenänpieluset sekä muutama finni.
On totta, että moni nainen tuntee itsensä kauniimmaksi ja itsevarmemmaksi "meikitettynä". Hyvin harvoin luonnollista meikkiä edes huomaa, mutta silti se tuntuu kohottavan mielialaa. Minusta on surullista, että kuitenkin niin moni tuntee itsensä rumaksi ilman meikkiä. Eiväthän ne ole kuin kasa kemikaaleja ja hajusteita. Ilman meikkiä olet juuri SINÄ, ihan omana itsenäsi. Miksi meidän täytyy maskeerata oma itsemme pois? Antaako meikkaaminen meille jonkinlaisen "sivupersoonan", joka onkin voimakkaampi puheissaan ja itsevarmempi askeleissaan?
Jos nyt lähtisin ilman meikkiä kouluun tai töihin, kuulisin monta kertaa saman lauseen: "Näytätpä väsyneeltä" tai "Tais mennä myöhään illalla heheh". Ei, en ole väsynyt, olen vain oma itseni. Ja ei, ihan kymmeneltä menin jo nukkumaan, kiitos vain kysymästä. Meille asetetaan tiettyjä kriteerejä, joiden avulla meidät naiset voidaan ottaa tosissaan. Olemmeko ilman ilman ripsiväriä ja huulipunaa vain kasa väsyneitä ihmisraukkoja? Olemmeko vähemmän naisellisia ilman meikkiä?
Arvostan tietenkin maskeerajia, sekä meikkaamisen ammattilaisia. Heille ehostaminen on ikään kuin taidetta, ei vain joka-aamuinen pakkorituaali jotta tuntisi itsensä hyväksi ihmiseksi. Ja joskus voi olla ihan hyvä nähdä, miltä näyttää ammattimaisesti meikattuna, sillä kun on jokin jännä vaikutus. Minusta on myös ihanaa kokeilla uutuuksia ja pyöritellä sormissa uusia luomivärejä. Mutta loppujen lopuksi rakastan olla ilman meikkiä, sillä elämä tuntuu vain helpommalta silloin kun ei tarvitse pohtia, jäikö meikkivoidetta paidan kaulukseen tai onko poskipunaa liikaa.
Minusta on ihanaa, että kansainvälinen merkki Dove haluaa kampanjoillaan ajaa naisten itsetunnon kohottamista eteenpäin. Kaikilla meillä on omat kauneusihanteemme, mediallakin on omansa, mutta se ei tarkoita sitä, ettetkö juuri sinä voisi olla kaunis!
Tiesittekö muuten, että 1800-luvulla elänyt vaikuttanut kuningatar Viktoria paheksui meikkaamista julkisesti todeten, että se on rahvaanomaista?
Uskallatteko lähteä aamulla töihin ilman meikkiä? Tai treffeille?
