Tänään monen mielessä taitaa olla Emma Watsonin upea puhe feminismistä. Jos joku ei ole kyseistä puhetta vielä nähnyt, se kannattaa heti katsoa. Puhetta katsoessani minun teki mieli itkeä (ilosta), nauraa ja huutaa yhtä aikaa.
Usein kun olen sanonut olevani feministi olen saanut ärsyttäviä katseita suuntaani ja saanut selitellä kantaani. Moni luulee että olen mehiä vihaava lesbo joka polttaa rintsikoita roviolla. Ei ole oikein mukavaa, kun teini-iästä asti minua on yritetty painaa alas ideologiani takia. Olen vain nainen joka ajaa tasa-arvoa miesten ja naisten välille.
Miksi feminismistä on tullut niin ruma sana. Ihmiset eivät enää uskalla myöntää olevansa feministejä pelätessään saavansa loskaa niskaansa. Feminismihän on vain hyvä asia.
Poikaystävänikin kanssa olen saanut kiistellä feminismistä. Hänen mukaansa koko sana viittaa selvästi siihen, kuinka tässä ajetaan vain naisten oikeuksia, ja oikeasti sanan pitäisi olla tasa-arvoisimia. Olen yrittänyt kovasti selittää, että tässä kuitenkin ajatellaan kaikkia.
Toivonkin siis, että tulevaisuudessa kaikki voisivat ylpeänä ilmoittaa olevansa feministejä. Eikä ketään tarvitsisi haukkua, oudoksua tai ylenkatsoa sen takia.
Haluan vain antaa erityiskiitoksen isilleni, joka on aina näyttänyt minulle, miten mikäkin työkalu toimii, miten pyörää korjataan, miten sulakkeet toimii ja muuta "äijämäistä", vaikka olenkin tyttö. Eikä siis siten ole laittanut minua mitenkään erilaiseen asemaan veljeeni nähden.