Lopetetaanpas tämä blogihiljaisuus niinkin tyhjentävällä lauseella kuin "ihmiset ovat erilaisia".
NO SHIT SHERLOCK!
Lupaan että mulla on pointti tässä. Olen miettinyt sitä aina toukokuusta saakka, samalla pitkiä työpäiviä tehden, muuttaen, matkustaen ja lisää töitä tehden. Mistä tulikin mieleen... milloin on se päivä jolloin voi oikeesti palkata alaisia, milloin itse ei tarvitse tehdä jokaikistä yksinkertaista hommaa jonka apinakin osaisi ja milloin vihdoin kaikkiin sähköposteihin on vastattu ja tasklist tyhjätty?
No ei ihan vielä - sillä kiireet ovat senkuin lisääntyneet rahoituksen jälkeen.
Joillekin rahoitus tarkoittaa työtaakan jakamista alaisten kesken upouudessa officessa - meille se tarkoittaa lisää töitä. Ei ettemmekö olisi halunneet auttavia käsiä vaan puhtaasti siksi että tuntuu että maapallolta löytyy ehkä 5% ns. "doers" ja loput on sitten suoraansanottuna "wankers".
Tuntuu siis että on täysin mahdotontä löytää luotettavaa työntekijää joka hoitaa hommansa moitteettomasti, NDA:n alla - ilman että hiiskuu siitä ulkopuolelle ( Jep. Meidän projekti on luokkaa NSA:n salaisimmat arkistot. Onneksi ei olla ladattu mitään iCloudiin...)
En näe ongelmana maksaa palveluista, mutta koen pakokauhua pelkästä ajatuksesta maksaa 15000 dollaria agencylle joka ehkä saattaa jos huvittaa ja hyvin sattuu keksiä yrityksemme tuotteille nimet. Eh, tuolla hinnalla saisi jo aika monta kivaa designer laukkua - jotka varmasti miellyttävät ja saapuvat käsipuoleen toimivina ja juuri sellaisina kun ne alunperin tilattiin. Sen sijaan monet yritykset tänä päivänä osaavat sen puhumisen jalon taidon, mutta sitten kun täytyisi toimittaa pelittävä koodi, toimiva branding-strategia tai vaan puhtaasti tyylikkäästi designatut käyntikortit - yhtäkkiä ollaankin jossain siivouskomerossa työskenteleviä harjoittelijoita.
Pari päivää sitten erään Developer- freelancerin oli tarkoitus tehdä yksinkertainen homma jonka tekemiseen oli allakoitu max päivä. Friikulla ei ollut muita hommia tiedossa mutta hän sanoi että viikko menee työn touhussa ja hintaa "projektille" tulisi 400 dollaria. Mies teki "projektin" ihan itse - omin käsin - 20 minuutissa. Ymmärrän että kotosuomessa suunnitellaan ja palaveerataan kuukausia näiden pientenkin asioiden tiimoilta, vaihdellaan yksistään jo käyntikorttien fontteja ja muuta ulkoasua eipäs joopas periaatteella viikkoja..Meillä Every Minute Counts.
ja mitä me teimme sen Branding-ryhmän kanssa? Noh. Suosittelimme siirtymään vuoteen 2014 ja käytimme nimeä jota olemme pyöritelleet mielessämme jo vuoden verran. Mielestäni yritykset jotka ovat keskittyneet brändäykseen ovat täysin huuhaata ja hatusta tempastuja hintoja täynnä. Miettikääs suomen brändiryhmää? Mitä he saivat aikaan Jorma Ollilan ohjauksessa? Ei ainakaan mitään sellaista jota kannattaisi vuonna 2014 jatkaa - Wikipedian mukaan ryhmä itse asiassa on poistanut verkkosivut sekä sosiaalisen median kuluneen kesän aikana.
Päästäkseni alussa toteamaan"ihmiset ovat erilaisia" - fraasiin, voin vain ihmetellä sitä määrää tyhjäpukuja (=empty suits) joita on joutunut näkemään viimeisen 7 vuoden aikana. Itsellänikin ollut vaiheita jolloin työnteko ei ole maistunut (ikuinen palkaton harjoittelija), mutta ihan ihmisillä tuntuu olevan uskomaton työetiikka - eritoten sellaisilla jotka tulevat ns. corporate jobeista, elävät isin rahoilla tai ovat olleet kuuminta hottia 20 vuotta sitten alallaan. On uskomatonta että ihminen jonka suurin "skill" on luoda kontakteja (jotka ovat suurimmilta osin hit and miss) kuvittelee olevansa puolen miljoonan mies. Eihän se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa. Mutta kun näitä alkaa olemaan kymmenen tusinassa sitä alkaa epätoivoisesti ajattelemaan tuleeko sitä oikeaa ikinä kohdalle. Joten... hats off niille jotka työskentelevät headhuntereina, ja teette nappisijoituksia. Palkkaukset ja henkilöstöasiat eivät ole niin helppoja kuin ehkä kuvitella voisi.
Nyt paluu takaisin töiden pariin - Tiesittekö että meidän yhtiön PNL on realistisemmalla pohjalla ja fiksummin strategioitu kuin Suomen valiton budjetti?
