Lehdissä on kuulemma 17 huonoa uutista yhtä hyvää kohti. Viimeisimpien vuosikymmenien aikana ei ole ollut muutosta siinä, minkälaiset uutisaiheet ihmisiä eniten kiinnostavat. Niitä ovat muun muassa sodat, luonnonkatastrofit ja rikokset. Erään teorian mukaan ihmisen aivot ovat kehittyneet jo metsästäjä-keräilijä -aikakaudella niin, että huolestuttavat tiedot saavat meidät myönteisiä asioita helpommin valppaaksi. Alun perin tämä on liittynyt jokapäiväiseen selviämiseen. Jos keräilijäihmisen arkeen on tullut pienikin negatiivinen poikkeus, se on pitänyt välittömästi huomioida, jotta voisi säilyä hengissä. Jos tähän teoriaan on uskominen, aivoissamme ei ole tapahtunut huonojen uutisten suhteen uudelleenohjautumista tuhansiin vuosiin.
Tänään Sanomatalossa Helsingissä oli viimeistä päivää nähtävillä World Press Photon esittäminä vuoden 2014 parhaat uutiskuvat. Kävin katsomassa näyttelyn. Kun olin katsonut kymmeniä kuvia sodista, pakolaisleireiltä, sairaaloista, ruumiista, kaltoin kohtelusta ja itkusta, tuli eteeni kuvasarja pikkutytöistä jotka leikkivät keskenään ulkona. Mustavalkoinen hienosti kuvattu sarja iloisista tytöistä ei enää kiinnostanut minua. Missä sarjassa sellainen kuva voi saada parhaan uutiskuvan palkinnon?
Kesämökkikuntani Kuhmoisten sanomalehti ilmestyy kerran viikossa. Kuhmoisten sanomissa on yleensä vain hyviä uutisia. Kyseisessä kunnassa asuu noin 2400 ihmistä. Ei sellaisen ihmisjoukon keskellä tapahdu mitään uutiskynnyksen ylittävää kamalaa viikoittain. Mutta kun uutiset toisista kaupungeista ja toisista maista tulevat luoksemme sekunneissa, huomaan minäkin pelkääväni sotaa, työttömyyttä, talouden pettämistä, sairauttakin vain siksi, että lehdissä ei puhuta muusta. Ihmisten stressihormonitaso saattaa nousta päivittäin uutisotsikoita lukiessa.
Tapasin miehen, joka ei ollut vuosiin lukenut lehtiä, kuunnellut radiota tai katsonut televisiota. Syyksi hän sanoi huonojen uutisten aiheuttaman mielipahan. Huomasin ärsyyntyväni siitä, koska koen, että meillä on kuitenkin velvollisuus ottaa selvää, jotta tietäisimme ja toimisimme. Samalla ymmärsin miestä vallan hyvin. Tänään näkemäni uutiskuvat olivat kaikki totta. Niistä näki, että on ihmisiä joilla ei ole mahdollisuutta paeta huonoja uutisia. Heidän elämänsä on palkintokuva huonosta uutisesta. Ja jonnekin noidenkin kuvien ihmiset koettavat ehkä päässään paeta. Johonkin ajatukseen missä on toivoa.
Nanna H.