Tänään se iski – tunne, että maailmassa tapahtuu paljon. Joka hetki se elää ja hengittää, ja minä olen rauhallinen sen keskellä. Muumimammamaisen tyyni suorastaan.
Maailmassa tapahtuu paljon pahaa, maailmassa tapahtuu paljon hyvää. Toisilla sydämen ääni on vahvempi kuin toisilla. Niin se vain on, lopulta.
Kyllikki Villa uumoilee Vanhan naisen lokikirjassaan, että jos maailmassa tapahtuisi enemmän pahaa kuin hyvää, uutisissa kerrottaisiin enimmäkseen hyvistä asioista. Niinhän se on aina mennyt ja menee tänä päivänäkin, lopulta.
Tiedän pahasta, tiedän hyvästä. En enää pakoile näkemääni, en lukemaani, en niiden tuomia tunteita. Kaiken ohella leivon omenapiirakan, keitän kahvit mutteripannulla. Ja tunnen oloni rauhalliseksi, kuin olisin löytänyt paikkani maailmasta. Oven avatessani tiedän, minne suuntaan ja että teen juuri sitä, mihin uskon. Sen kokoisena kuin olen, hieman suuremmalla sydämellä ja kanelilta tuoksuen.
kuvat katrin thormann by erik madigan heck / harper's bazaar uk / september 2014