Ajattelin näin uuden viikon kunniaksi ärsyyntyä jostain, tai enemminkin jakaa asia joka ärsyttää minua.
En missään nimessä ole mikään äidinkielen tuntija; intin mm. lukiossa, että sana rahka taipuu rahka, rahan. En vieläkään osaa pilkkusääntöä, yhdyssanojen kanssa voi olla niin tai näin ja usein tavutan sanat ääneen kirjoittaessani niitä. Minulla on lukihäiriö ja sain nauttia lähes koko ala-asteen äidinkielen tukiopetuksesta. Tästä luksuksesta ei ollut sitten 6.luokan jälkeen mitään tietoa ja kävi varmaan kuten monille muille lama-aikana eli haluttiin säästää ja mistäs muusta sitten säästetään kun tulevien sukupolvien koulutuksesta (tästä voisin paasasta lisää, mutta kaikki aikanaan). Onnekseni olen ollut aina innokas lukija, joten tilanne ei ole niin surkea kuin voisi olla.
Itse ajattelen, ehkä juuri omien takkuilevien äidinkielen tuntien myötä, että olen entistä tarkempi miten sitä äidinkieltä sitten käytetään. Kielihän kehittyy koko ajan ja uusia ilmaisuja, sanontoja, sanoja yms. tulee käyttöön koko ajan. Itse rakastan kun keksitään uusia sanontoja ja ilmaisuja, erityisesti jos ne ovat oivaltavia ja moniuloitteisia. Olen alkanut innostua omasta murteestani ja harmikseni myönnän, että en osaa poria enää niin paljon kuin haluaisin. Mutta yhtä ilmaisutapaa kuitenkin vihaan, tai siis korrektisti sanottuna yhdestä ilmaisusta en juurikaan pidä.
Menen tänään rannalle, koska aurinko.
Olen tänään töissä, koska maanantai.
Tekisi mieli huudahtaa, että ei toi ole suomea, mutta kyllähän se on. Somessa kehittynyt ilmaisu, josta on kivasti riisuttu kaikki "tarpeeton". Kaikki asiat voidaan perustella kuittaamalla koska ja lisäämällä perään haluttava substantiivi. Harmi vaan, että lyhennetty-koska kuulostaa täysin idioottimaiselta ja on jokseenkin hyvin ärsyttävä. Tämä lyhenne on myös huomioitu Kotuksen (Kotimaisten kielten keskus) Kotus-blogissa, jossa viesti on suurin piirtein sama kun tässä kirjoituksessa. Blogissa Vesa Heikkinen kirjoittaa koska- ja että-lyhennettyjen ilmaisujen yleistymisestä kirjoitetussa kielessä. Teksti löytyy täältä.
Blogitekstit ja facebookin status-päivitykset eivät ole todellakaan mitään korkeakulttuurin juhlaa, mutta mielestäni kirjoitetun kielen tulisi silti noudattaa normeja ja tiettyjä kieliopillisia sääntöjä. Puhekieli on asia erikseen, vaikka en sielläkään sulata koska-lyhennettä laisinkaan.
Kirjoitin tämän tekstin, koska suomen kieli on tärkeää vaalia suomen kieltä.